5 virhettä tavoitteiden asettamisessa

5 virhettä tavoitteiden asettamisessa

Miksi tavoitteiden saavuttaminen on joskus niin vaikeaa? Huomasin tehneeni lähes kaikki mahdolliset virheet valitessani vuositavoitteita, joten tässä artikkeli varoituksena siitä, miten EI kannata toimia.

Kirjoitus on jatkoa 41v-syntymäpäivän aiheuttamille tulevien tavoitteiden pohdinnoille. Edellisessä päivityksessä kerroin tekemistäni muutoksista täytettyäni 40 vuotta, sekä erittäin onnistuneesta menneestä vuodesta.

Kummallista kyllä, siitä huolimatta minun täytyy vastata seuraavaan kysymykseen:

Miksi kaikki tavoitteeni epäonnistuivat?

Niin. Onnistuneesta ja tuotteliaasta vuodesta huolimatta paradoksaalisesti yksikään kulunutta vuotta varten tarkemmin listaamistani tavoitteista ei täyttynyt.

Tämä johtui suurelta osin siitä, että tavoitteeni olivat harvinaisen hölmösti valittuja.

Löysin ainakin viisi virhettä, joita on parempi välttää jatkossa.

#1 Liikaa tavoitteita

Kirjoitin ylös kaikkiaan reilut kymmenen erilaista haastavaa päämäärää.

Jostain syystä valtaosa näistä oli fyysisiä tai liikunnallisia tavoitteita. En silloin tallentanut motivaatioitani tarkemmin muistiin, mutta luulen ajatelleeni paremman kunnon toimivan ponnahduslautana, joka auttaisi luomaan energiaa, keskittymiskykyä ja itseluottamusta muiden osa-alueiden toteuttamiseen.

Ajatuksessa on sinänsä järkeä ja liikunta todellakin tarjoaa valtavasti hyötyjä myös aivojen toimintaan.

Ongelmana oli kuitenkin tavoitteiden määrä. Huomion suuntaaminen liian moneen kohteeseen kerralla tarkoittaa helposti, että mikään ei lopulta onnistu.

Parempi valita vaikka 1-3 tärkeintä asiaa vuodessa ja keskittyä niihin kunnolla.

#2 Turhamaiset tai epäoleelliset tavoitteet

Listani ensimmäisenä kohtana oli minuutin käsilläseisonta ilman tukea. En ymmärrä enää lainkaan, miksi pidin tätä tärkeänä tavoitteena.

Toki kyseessä olisi kiva taito, mutta parantaako se elämäni laatua huomattavasti? Kuuluuko se 80/20-säännön pariin ja saanko monipuolisia hyötyjä verrattain vähällä vaivalla?

Mielestäni vastaus on selkeästi ei. Varsinkaan ottaen huomioon omat puutteeni aerobisessa kestävyydessä, maksimaalisessa hapenottokyvyssä ja yleisessä lihaskunnossa. On parempi keskittyä rakentamaan fyysisen kunnon pyramidille tukeva pohjakerros ennen kuin ladon korkeamman tason taitoja päälle.

Paremmat lähtökohdat omaaville käsilläseisonta voi olla hyväkin vaihtoehto, mutta minulle ei.

Listassa oli useampia muitakin “heikon palautusprosentin” tavoitteita.

#3 Tavoitteet ovat näkymättömiä

Vuosi on pitkä aika ja polulta on helppo eksyä, mikäli ei muistuta itseään oikeasta suunnasta.

Kirjoitin tavoitteeni vihkoon, johon palasin niin harvoin, että käytännössä unohdin koko listan suureksi osaksi vuotta.

Kun on valinnut oikeasti tärkeitä päämääriä, niitä on hyvä tuoda esille muistilappuna tai -tauluna, tai vaikka päivittäisten vahvistavien lauseiden yhteydessä. Pääasia että muistaa minne on menossa.

#4 Tulospohjaiset tavoitteet

Monet saattavat ajatella tavoitteiden olevan aina lopputulokseen tähtääviä.

Oikeasti itse tavoitteella ei ole juuri merkitystä.

Kuka tahansa voi ottaa tavoitteeksi juosta maratonin tai tienata miljoonan. Tavoitteen luomisessa kestää n. 0,5 sekuntia ja siitä ei ole vielä mitään hyötyä.

Ainoa asia, jolla on oikeasti merkitystä on prosessi päämäärän saavuttamiseksi. Se on niin paljon tärkeämpi, että koko tavoitteen voi itse asiassa yleensä korvata prosessilla.

Eräs tavoitteistani oli kymmenen leuanvetoa. Maksimiksi jäi lopulta vain kuusi, koska treenasin tätäkin vain hyvin vaihtelevasti.

Olisi ollut parempi asettaa tähtäimeksi esimerkiksi 1-3 leukaa jokaisen WC:ssä käynnin jälkeen (koska tanko on pesuhuoneen ovessa) roikkumisharjoituksen yhteydessä. Ja lisätä sitten määrää Grease the Groove -tyyliin.

Tällöin kaikki huomio keskittyy itse prosessiin ja varsinainen lopputulos on lähinnä toissijainen seuraus toiminnasta.

#5 Liian haastavat tavoitteet

Ihmisillä on tapana yliarvioida, paljonko vuodessa voi saada aikaan, mutta aliarvioida, paljonko kymmenessä vuodessa voi saada aikaan.

Ensimmäinen vuosi voi olla monissa muutoksissa vielä vauhtiin pääsemistä ja oikeiden taktiikoiden löytämistä. Kuten viime postauksessa kerroin, alan vasta pikkuhiljaa tajuamaan mitkä treeniohjelmat sopivat itselleni parhaiten.

Eräs tavoitteistani oli nostaa painoa lähes 10kg lisäämättä rasvaprosenttia, mikä oli lievästi sanottuna optimistinen ajatus. Ehkä se voisi onnistua joillekin, jos apuna ovat erinomaiset geenit tai lihasmuisti. Omalla kohdallani tällaista kasvua on aivan turha toivoa.

Taas olisi ollut parempi keskittyä prosessiin eikä lopputulokseen, sekä asettaa rima realistisemmalle tasolle.

Parempia tavoitteita tulevalle vuodelle

Virheistä oppineena asetan tällä kertaa vain kaksi päämäärää 42. ikävuodelleni.

Toisesta kerron vasta sen täytyttyä, mutta liikunnallinen päätavoitteeni kuuluu yksinkertaisesti näin:

Harrastan joka aamu noin tunnin verran aerobista liikuntaa.

Tarkemmin sanottuna teen Zone 2 -harjoittelua. Kirjoitan aiheesta lähiaikoina oman artikkelinsa, mutta käytännössä tämä tarkoittaa omalla kohdallani toistaiseksi reipasta kävelyä.

Lue lisää: Zone 2 -harjoittelu: Mitä, miksi ja miten

Hyväksyn toki, että mahdollinen sairastelu, matkustaminen tai muut elämän esteet voivat joinakin aamuina mennä tavoitteen edelle. Keskimäärin 5-6 päivää viikossa olisi jo enemmän kuin riittävä määrä, mutta tiedän yltäväni siihen vain, mikäli otan tähtäimeksi jokapäiväisen kävelyn.

En aio asettaa tavoitteeksi kävelyn muuttuvan hölkäksi tai juoksuksi vuoden päästä, vaikka se olisikin toivottavaa. Jätän siis tulospohjaisen ajattelun pois. Keskityn vain itse tekemiseen ja annan seurausten tapahtua itsestään.

Aamukävely tai muu aerobinen liikunta on yksi parhaita tapoja aloittaa päivä. Sen avulla luon vahvan pohjan peruskunnolle, tehokkaalle aineenvaihdunnalle ja metaboliselle joustavuudelle, verenkierrolle sekä energian luomiselle. Samalla parannan unirytmiäni.

Rakennan tällä tavalla ennen kaikkea sitä pyramidin alinta kerrosta.

Tämä ei tarkoita, ettenkö tekisi jatkossa myös muuta treeniä. Aion kyllä jatkaa voimaharjoittelua sekä kovemman intensiteetin liikuntaa, mutta nämä ovat vain bonusta tai lyhyemmän ajan välitavoitteita.

Uskon tämän taktiikan toimivan huomattavasti paremmin pitkässä juoksussa. Totuus selvinnee vuoden päästä.