Kilometri askelkyykkyjä lisäpainon kanssa
Mikä on vaikeampaa kuin tehdä kilometri askelkyykkyjä? Kilometri askelkyykkyjä kahvakuula kädessä. Tein paluun vanhaan tuttuun haasteeseen pienellä, mutta jalkoja raastavalla muokkauksella.
Vuosi sitten toteutin päähänpistoni kilometrin pituisesta askelkyykkykävelystä. Kun lumet sulivat keväällä, otin tavoitteeksi saman matkan paremmalla ajalla. Ensimmäisellä kerralla tehtävässä kesti hitusen vajaa tunti (57:41), joten päätin yrittää toteuttaa projektin alle 45 minuutin.
Suurimmaksi esteeksi osoittautui kuitenkin, että pelkkä ajan parantaminen ei lopulta ollutkaan motivoivaa. Nautin yleensä enemmän uusista haasteista kuin saman asian toistamisesta hieman paremmin. Hölmönä menin vielä kertomaan ideastani etukäteen - koskakohan vihdoin oppisin olla tekemättä tätä virhettä.
Kesäkuun puoleen väliin mennessä olin saanut parhaimmillani vasta 400m tavoitetahtiin (17:42 / 18:00), eikä treenaaminen maistunut.
Pohdin jo, että keskitynkö askelkyykkyjen sijaan mieluummin voimaharjoitteluun, kun sain sattumalta uuden idean.
Kilometri askelkyykkyjä kahvakuulalla
Erään myöhemmin julkaistavan projektin yhteydessä esittelin askelkyykkyjen tekemistä 10kg kahvakuulan kanssa ja sain kysymyksen:
“Oliko se kilometrin haaste tämän saman kuulan kanssa?”
Naureskelin vastaukseksi, että ei nyt sentään, vaan kehonpainolla - eihän sellainen olisi mahdollista lisäpainon kanssa.
Itselleni tyypillisellä tavalla jäin kuitenkin miettimään kysymystä seuraaviksi päiviksi ja viikoiksi. Mitä jos sittenkin kokeilisin?
Kävin elokuun lopussa testaamassa 200m 10 kilon lisäpainon kanssa (11:53). Tämä tuntui niin hyvältä, että päätin saman tien ottaa kilometrin viralliseksi tavoitteeksi.
Harjoituskertoja ei tarvittu paljoa - pari 400 metrin kierrosta syyskuussa riitti salilla tehtyjen huomattavasti raskaampien ja lyhyempien 52 kilon treenien lisäksi - eli askelkyykkyjä 28kg ja 24kg kuulat käsissä.
Syyskuun viimeisenä päivänä päätin yrittää saada kilometrin täyteen 10kg kahvakuulalla. Ajastin tälläkin kertaa jokaisen 100m pätkän erikseen:
6:22
6:15
10:00*
8:29
9:37
10:36
11:26*
8:54
11:27
6:18
(*) Hidastava juomatauko.
Ensimmäiset 200m tein yhteen putkeen, jonka jälkeen pidin 100 metrin välein hengähdystaukoja voimien säästelemiseksi.
Loppusuoran alkaessa 900 metrin kohdalla tajusin, että ehdin sittenkin alle 1h 30min jos jaksan tehdä kirin, joten viimeinen pätkä meni niillä jaloilla melko haipakkaa.
Loppuaika 1h 29min 24sek ja palkintona hieno onnistumisen tunne!
Mikä näissä haasteissa viehättää?
Olen ennenkin sanonut, että on varmasti paljon fiksumpiakin tapoja treenata kehoa.
Minulle tämänkaltaisten haasteiden päätarkoitus on pikemminkin mielen harjoittaminen. Näiden avulla pyrin opettamaan itselleni, että minä olen ihminen, joka tekee vaikeita asioita.
Tämä on oleellisen tärkeä asenteen muutos aiempaan laiskuuteeni. Ei sillä, etteikö laiskuudesta olisi hyötyä - yksi minun ja koko sivuston periaatteistahan on pyrkiä löytämään niitä helpoimpia tapoja parantaa elämää. Ilman kyseistä taipumusta tuskin olisin tehtävässä onnistunutkaan näin hyvin.
Siitä huolimatta ennen pitkää on myös opittava, että ihan kaikesta ei voi tehdä helppoa. Silloin tällöin tavoitteet ja saavutukset ovat vain kovan työn ja kivun takana. Ja kun deadline lähestyy, ei auta kuin purra hammasta ja ottaa loppukiri.
Lihasten vahvistaminen on hyödyllistä, mutta mielen vahvistaminen muuttaa elämää.