Digipaasto: Viikko ilman puhelinta ja tietokonetta - kuinka kävi?
Ei laitteita, ei nettiä, ei podcasteja, ei musiikkia, ei edes tekstiviestejä. Kuulostaa sekä autuaalta että karmealta. Odotin viikosta tulevan haastavan, mutta opettavaisen. Koin matkalla myös yllätyksiä.
Minulla on netti- ja informaatioaddiktio. Luen artikkeleita, katson videoita tai kuuntelen podcasteja jatkuvalla syötöllä.
Moniin muihin riippuvuuksiin verrattuna tämä on toki melko vaaraton. En silti halua minkään addiktion määritellä elämääni, joten aloitin vuoden olemalla ensimmäisen viikon ilman digilaitteita. Puhelin ja tietokone menivät pöytälaatikkoon ja pysyivät siellä.
Ensimmäiset 1,5 vuorokautta olivat helpoimmat, koska vietin ne hyvässä seurassa seurustelukumppanin kanssa sekä ystävillä uuden vuoden brunssilla. Loppuaika meni valtaosin yksin.
Miten käytin aikani ilman laitteita?
Treenasin: Tunnin Zone 2 -lenkki joka aamu sekä 30min kahvakuulatreeniä useimpina iltapäivinä.
Siivosin kämpän tiptop-kuntoon. Olen muutenkin siisti ihminen, mutta nyt luppoaikaa jäi niin paljon, että pesin jopa pesukoneen. Sisältäpäin.
Kävin lähes koko omaisuuteni läpi ja erittelin pois annettavat sekä kirpparille vietävät. Minimalismin ylläpito on kuulunut alkuvuoden rutiineihini jo monena vuotena, joten tehtävä sopi erinomaisesti tälle viikolle.
Kokeilin uusia ketoreseptejä. Itse tehdystä paleo granolasta tuli heti uusi suosikkini.
Ratkoin Rubikin kuution n. 25 kertaa.
Kävin kirjastossa ja luin kaksi kirjaa (Eliot Higgins: Me olemme Bellingcat sekä Ilkka Liukas: Nuoruuskoodi). Päätin alun jälkeen kuitenkin rajoittaa kirjojen ahmimista, jotten vain korvaisi digioppimista analogisella informaatiolla.
Saunoin sekä aloitin kylmien suihkujen vaikutusten kokeilun, joka jatkunee seuraavat kaksi kuukautta.
Kirjoitin tämän sekä erään toisen artikkelin kynällä ja paperilla.
Suunnittelin sivuston tulevaisuutta.
Ideoin muita projekteja.
Kehittelin uusia elämänparannusjärjestelmiä ja haasteita, jotkut Nuoruuskoodin innoittamana.
Tein käsitöitä. Olen tänä talvena kokeillut uutena harrastuksena tuohi- ja pajupunontaa - näitäkin vastapainoksi digielämälle. Jäänee melko varmasti vain satunnaiseksi puuhasteluksi, mutta joskus on tyydyttävää tehdä hyötyesineitä itse.
Digipaaston haasteet ja yllättävimmät kokemukset
Odotin huomattavia vieroitusoireita.
Erityisesti Zone 2 -harjoittelu ilman Peter Attian podcastia, ruoanlaitto ilman Tim Ferrissin podcastia sekä syöminen ilman YouTube-videoita kuulosti julmalta rangaistukselta. Omat ajatukseni ovat niin tyhjänpäiväisiä, että niistä ei juuri ole seuraksi.
Yllätyksekseni nämä rutiinit tuntuivat jo alkuun siedettäviltä ja jopa totuin hiljaisuuteen nopeasti. Vieroitusoireita ei tullut. Ehkä en ollutkaan niin vakavasti addiktoitunut kuin luulin.
Koska kelloa tuli nähtyä paljon harvemmin, ajantaju heitti pahasti useamman kerran. “Tunnin” kirjoitussessio kestikin kolme tuntia. Toisaalta katsoin onko kuudelta sulkeva kauppa vielä auki - klo 15:30. Lapin kaamos ei auttanut asiaa.
Ihmisten kanssa piti sopia asiat etukäteen, kuten missä nähdään milloinkin. Lisäksi vaadittiin varasuunnitelmia, mikäli auto ei käynnisty pakkasella tai tulee muu este. Muistan vielä ajan, jolloin tämä oli normaalia. Koin ennalta sopimiset osin nostalgisina.
Pienenä pettymyksenä unenlaatu ei parantunut ruutuajan nollaamisesta. Olin toki kauan sitten ottanut tavaksi laittaa kännykän yöksi lentotilaan iltatoimiin valmistautuessa, joten suurta muutosta ei tullut. Odotin silti viikolta parempaa unta. Sen sijaan nukuin hieman keskivertoa heikommin - tosin ei vielä läheskään ongelmaksi asti.
Syynä saattoi olla lähinnä joulun ja uuden vuoden sotkema unirytmi, jota palautin samalla hiljalleen kohti aamuheräämistä.
Yllättävintä oli lopulta se, kuinka paljon nautin koko viikosta. -2 / +2 -järjestelmässäni lähes kaikki päivät saivat täyden arvosanan +2. Energiatasot ja mieliala olivat tavallistakin korkeammalla.
En ikävöinyt laitteita lopulta juuri lainkaan. En kaivannut sähköpostejani, pikaviestejä, enkä varsinkaan sosiaalista mediaa. Elämänlaatuni vain parani ilman näitä.
Maailmanloppu ei saapunut, vaikka en lukenut uutisia.
Alun parisuhdeaika oli myös selvästi laadukkaampaa ja läsnäolevampaa, koska työt ja laitteet eivät vieneet huomiotani.
Kaikkiaan kokeilu oli niin helppo, että lopussa tuntui pikemminkin kuin aika olisi loppunut kesken sen sijaan, että olisin jo innolla odottanut viikon päättymistä.
Paluu arkeen ja puhelimen laittaminen päälle aiheutti odotetusti viestitulvan, mikä oli lievästi ahdistavaa. Turhiin sähköposteihin vastasin heti unsubscribe-napilla. Viestien mukana tuli myös kivoja ja ihania yllätyksiä, sekä helpottavaa tunnetta yhteyksistä muihin ihmisiin.
Silti paluu ruutujen ääreen oli vaikeampi kuin aika ilman niitä.
Kuinka sisällyttää lyhyempiä digipaastoja elämään?
Aivan kuten normipaastoja, tätä voi toteuttaa myös pätkäpaaston muodossa, mikäli viikko tuntuu mahdottomalta.
Ainakin loppukuun ajan kokeilen kahta sääntöä:
Kännykkä lentomoodissa vähintään 12h joka vuorokausi. Tämä on tosin jo hyvin lähellä normikäytäntöäni, joten 14h saattaa olla parempi tavoite.
Yksi päivä viikossa ilman laitteita.
Tein jälkimmäistä joka sunnuntai jo viime keväänä kirjaston omatoimiaikaan yhdistettynä. Joskus kyseisenä päivänä oli pakko jättää yhteys päälle sosiaalisista syistä, mikä tuntui pilaavan koko viikon järjestelmän.
Tällä kertaa siis aloitan viikon offline-moodissa. Saan siten lisämahdollisuuksia pitäytyä suunnitelmassa saman viikon aikana, mikäli alkuviikosta täytyy olla tavoitettavissa.
Asiaa helpottaa, jos kuutena muuna päivänä rakennan listaa tehtävistä, jotka eivät tarvitse nettiä.
Tekisinkö haasteen uudestaan?
Kyllä! Viikko oli niin onnistunut, että aion tehdä toisen vastaavan kokeilun. Tosin hieman eri säännöillä.
Ensi kerralla riittää, että laitteet ovat lentomoodissa ja offline-tilassa. Haluan siis kuunnella niitä podcasteja urheillessa ja arkiaskareissa. En koennut hyötyväni hiljaisuudesta suuresti, joten mieluummin opin jotain samalla.
Eli valmiiksi ladatut podcastit ovat sallittuja, ja kirjoittaminen voi tapahtua läppärillä, eikä paperilla. Täyden digipaaston sijaan kyseessä on siis nettipaasto. Tavoitteena lomailun ja kodinhoidon sijaan pikemminkin täysi keskittyminen kirjoitustyöhön.
Toteutan tämän joskus seuraavan kahden kuukauden aikana sopivan tilaisuuden tullen.
PÄIVITYS 9.1.2023:
Entä muuttiko kokeilu tottumuksiani ruutujen käytön suhteen? Ainakin heti ensimmäisen vuorokauden perusteella voin sanoa, että samat some- ja uutiskanavat aukeavat yhtä herkästi kuin ennenkin. Entisiin tapoihin on liian helppo palata.
Siksi säännöt pätkäpaastoista tai selaimen käyttöä rajoittavat lisäosat ovat hyödyllisiä. Blokkaan turhat sivustot silloin kun en tarvitse niitä, jotta automaattinen uuden välilehden avaaminen törmääkin kieltoon ja voin palata siihen mitä olin tekemässä.
Viikon tauon hyöty on siinä, että voi kokea miltä elämä maistuu ilman laitteita. Varsinaista ongelman lähdettä ja tapoja se ei kuitenkaan korjaa. Aiheeseen siis palataan vielä.