Onnellisuuden hinta ja loppu hyvin, kaikki hyvin

Onnellisuuden hinta ja loppu hyvin, kaikki hyvin

Oletko tyytyväinen elämääsi? Ja uskoisitko, että vastauksesi näin laajaan kysymykseen saattaisi muuttua vain yhdellä kolikolla? Ihmismieli on joskus hämmästyttävän yksinkertainen ja helposti manipuloitavissa. Tietoa voi halutessaan käyttää myös hyväkseen omassa elämässä.

Mitä onnellisuuteen tarvitaan? Hieman kärjistäen: Norbert Schwarzin klassisen psykologisen kokeen mukaan 10 sentin kolikko riittää.

Hän teki kokeen, jossa laittoi rahan yliopiston kopiokoneelle joidenkin käyttäjien löydettäväksi. Tämän jälkeen kaikkia konetta käyttäneitä haastateltiin heidän yleisestä tyytyväisyydestään elämää kohtaan.

Kolikon löytäneet olivat yleisesti tyytyväisempiä ja halusivat muuttaa elämäänsä vähemmän kuin ne, jotka eivät löytäneet kolikkoa.

Kyse ei luonnollisesti ole itse kolikosta tai sen arvosta. Ratkaiseva tekijä on se, että jotain positiivista - edes olemattoman pientä - tapahtui hiljattain. Tämä riittää muuttamaan ihmisten näkemystä heidän koko elämästään.

Eli kun arvioimme onnellisuutta, katsomme vääristävän linssin läpi ja painotamme liikaa hiljattain tapahtuneita asioita.

Miten tämä liittyy mihinkään?

Aihe nousi mieleeni uutta muistiinpanojärjestelmää kokeillessa.

Kirjoitan päiväkirjaani tai erinäisiin muihin vihkoihin kaikenlaisia tietoja ruokavaliostani, liikunnasta, lisäravinteista, unenlaadusta ja sen ajankohdasta, yleisestä olotilasta sekä mahdollisista muista kokeiluista tai helposti seurattavissa olevista parametreista, jotta voin helpommin nähdä mikä vaikuttaa mihinkin.

Jokunen viikko sitten aloin testaamaan uutta järjestelmää, jossa nukkumaan mennessä annoin päivälle arvosanan asteikolla -2, -1, 0, +1, +2. Plussat ovat hyviä päiviä ja miinukset huonompia.

Tarkoitus on havaita kaavoja pitkällä aikavälillä, jotta voi jatkossa tehdä vähemmän miinuksia aiheuttavia asioita ja enemmän plussia aiheuttavia. Kuulin menetelmästä Jim Collinsilta.

Huomasin melko pian jotain mielenkiintoista, vaikkakaan ei kovin yllättävää: Olotilani nukkumaan mennessä eli arviota tehdessä muutti koko päivän arvosanaa.

Vaikka päivä olisi ollut muuten erinomainen, energiatasojen notkahdus lopussa muutti helposti +2:n yhtä pistettä alemmaksi. Siitä huolimatta, että yritin muistella kokonaisuutta.

Sama toisinpäin, vaikka päivä olisi alkanut päänsäryllä ja olemattomalla keskittymiskyvyllä mihinkään hyödylliseen ennen iltapäivää, saatoin haluta antaa täydet pisteet mikäli olo oli piristynyt päivän loppuun mennessä.

Ensimmäinen ajatukseni oli “Kuinka voin yrittää varmistaa mahdollisimman todenmukaisen arvosanan?”

Aikani mietittyäni keksin kuitenkin huomattavasti paremman kysymyksen:

Kuinka tätä voi käyttää hyödyksi?

Eihän minun oikeasti ole mikään pakko kirjata jokaista vastoinkäymistä tai huonoa hetkeä ylös ja pyrkiä palauttamaan niiden aiheuttamia tunnetiloja, vaikka ne olisivat jo menneet ohi.

Kun ajatukseni päivän päätteeksi on “tämä oli hyvä päivä”, niin silloin se on ja saa pysyä totuutena! Jos ajattelen samoin joka ilta viikon ajan, on kyseinen viikko ollut harvinaisen onnistunut. Riippumatta siitä, miten vaikkapa yksittäiset aamut ovat menneet tai oliko välissä vaikeampia hetkiä.

Mikäli näitä viikkoja puolestaan tulee usein, voin sanoa koko elämäni sujuvan erinomaisesti.

Mitä tästä seuraa? Ensinnäkin vaikeat ja epämiellyttävät asiat kannattaa tehdä pois alta jo päivän alussa, mikä on tietysti hyvä idea muistakin syistä.

Mutta varsinkin illalla on hyödyllistä tehdä miellyttäviä ja olotilaa parantavia asioita, jotta nukkumaan mennessä voi todennäköisemmin kokea päivän olleen onnistunut. Viimeisenä tapahtuvat asiat painavat vaakakupissa eniten.

Tästä on hyötyä varsinkin nolla- ja miinuspäivien lähestyessä loppuaan. Liikunta, ulkoilu, saunominen, ajanvietto tärkeiden ihmisten kanssa, meditaatio tai muu vastaava voi vielä korjata kurssin kohti plussaa.

Käytännössä 100% kerroista iltani on parempi (yöunista puhumattakaan) mikäli en ota kännykkää tai tietokonetta mukaan sänkyyn, vaan luen kirjaa tai kirjoitan ideoita paperille. Tämä on ollut hyvä käytäntö jo pitkään, mutta varsinkin tietäen nyt kuinka illan sabotoiminen saattaa muuttaa jälkikäteen koko päivän arvosanaa.

Kuten kolikkotarinasta opimme, aivan pienetkin asiat voivat vaikuttaa arvioon. Esimerkiksi lakanoiden vaihto voi olla yksi sellainen - puhtaan raikkaaseen sänkyyn sujahtaminen saa helposti hymyilyttämään.

Tulevaisuuteen keskittyvänä ihmisenä saan pientä iloa myös siitä, että teen lopuksi pikaisen suunnitelman seuraavalle päivälle:

Lue lisää: Oletko tulevaisuuteen vai nykyhetkeen keskittyvä ihminen?
Lue lisää:
Kuinka luon hyvän ja onnistuneen päivän

Tuskin tällä järjestelmällä suuria katastrofeja tai masennusta saa muutettua paremmiksi. Ei se ole artikkelin tarkoitus. Normaalin arjen tyytyväisyyden keskiarvoa strategialla voi kuitenkin parantaa.

Mielen taipumus kapeakatseiseen onnellisuuden arviointiin vaikuttaa elämääni jo nyt, halusin tai en. Sekä hyvään että huonoon suuntaan.

Viisainta on siis käyttää tietoa hyödyksi ja valita itse se parempi suunta.

PS. Taktiikkaa on mahdollista kokeilla nyt myös vuoden mittakaavassa. Onnistunut joulukuu voi jättää paremman mielikuvan koko kuluneesta vuodesta.

Lähteet:

Small Surprise, Big Mood Change (neurosciencemarketing.com)
Jim Collins’s Simple Secret Formula for a Fulfilling Life (medium.com)
Jim Collins — A Rare Interview with a Reclusive Polymath (#361) (tim.blog)