Uusin harrastukseni: kirjaston omatoimiaika

Löysin sattumalta uuden harrastuksen käydessäni kirjastossa eräänä sunnuntaina tavallisten aukioloaikojen ulkopuolella.

Omatoimikirjastot ovat auki myös itsepalveluna, kunhan ulko-ovella vilauttaa kirjastokorttia ja näppäilee PIN-koodinsa. Tanskasta lähtöisin oleva järjestelmä on ollut yleistyvässä käytössä jo vuosia - en vain ole syystä tai toisesta itse aiemmin noteerannut sitä. Saati kokeillut käytännössä.

Miksipä olisin? Kirjastoistahan saa tyypillisesti hyvää ja asiantuntevaa palvelua, joten olen pitänyt hyödyllisimpänä ajoittaa vierailut aikoihin, jolloin henkilökunta on paikalla.

Paitsi kun ensimmäisen kerran kävelin sisään täysin tyhjään kirjastoon, kokemuksessa oli jotakin häkellyttävän maagista. En osannut ollenkaan odottaa saamaani kihelmöivää tunnetta - aivan kuin kaikki nämä kirjat olisivat vain minua varten. Valtava määrä tietoa ja tarinoita, eikä ketään muita häiritsemässä. Kuinka hieno etuoikeus ja luottamuksen osoitus!

Ihastuin kyseiseen kokemukseen niin läpikotaisin, että jäin tuntikausiksi selailemaan lempihyllyjäni. Erityisiä suosikkejani ovat terveys, ruoka, liikunta, uni, produktiivisuus ja psykologia, eli pitkälti samoja aiheita, joita tämäkin sivusto pääasiassa käsittelee. Mielenkiintoisimpia löydöksiä istuin lukemaan tarkemmin viihtyisän nurkan nojatuolissa.

Siitä lähtien olen viettänyt kevään kaikki sunnuntait kirjastossa. Nautin näistä päivistä niin paljon, että monesti ehdin oikein jo odottaa sunnuntain saapumista.

Myönnän kyllä, että loogisesti ajateltuna tässä ei ole mitään järkeä. Netistähän löytyy miljoona kertaa enemmän tietoa ja kotona saan yleensä olla vielä paremmin rauhassa.

Toisaalta mikäli kaipaisin taukoa googlaamisesta ja ruudun tuijottamisesta, voisin käydä hakemassa samoja kirjoja kotiin ja lukea niitä siellä. Teen toki tätäkin. Jotain erityistä hiljaisessa tai autiossa kirjastossa lukeminen silti aiheuttaa.

Yksi konkreettinen hyöty on ainakin keskittymiskykyni moninkertaistuminen. Kotona lukiessa puuhastelen aivan liian helposti kaikenlaista ylimääräistä mieleen juolahtavaa, tai tarkistan jokaisen puhelimen piipahduksen.

Kirjastossa keskeytyksiä ei tule ja mieli harhailee selvästi vähemmän. Lisäksi rajoitettu aika (koska loppuuhan omatoimiaikakin ennen pitkää) auttaa minua selaamaan tai pikalukemaan tärkeimmän tiedon nopeammin. Fiktiota luen nykyään harvemmin, mutta kirjastossa siinäkin genressä on helpompi uppoutua syvälle kirjoittajan luomaan maailmaan.

Puhelinta en mielelläni ota mukaan näille käynneille. Itse asiassa yritän pitää yhden päivän viikossa kokonaan tai lähes kokonaan ilman kännykkää ja tietokonetta. Koska vietän sunnuntaista jo muutenkin ison osan fyysisen tiedon parissa, siitä on tullut samalla paras päivä viikosta jättää ruudut pimeiksi tai lentomoodiin.

Uusiin asioihin tutustuminen on myös huomattavasti helpompaa kirjastossa. Joskus huomioni kiinnittyy teokseen aiheesta, jota ei ikimaailmassa tulisi etsittyä netistä. Kirja kuitenkin kutsuu minua puoleensa ja päädyn yhtäkkiä oppimaan kokonaan uudesta lajista tai aihepiiristä.

Vaikka en usko esineiden lähettämiin energioihin tai muuhun vastaavaan, mielikuvitukseni kykenee silti näkemään tuhansien kirjojen tärisevän innoissaan hyllyillään ja kuiskaavan: “Lue minut seuraavaksi.”

Se kyllä selittäisi maagisen tunteen, jonka ensimmäiselläkin kerralla koin. Ehkä kirjat itse toivottavat lukijan tervetulleeksi.

Joka tapauksessa pidän kovasti uudesta harrastuksestani. Onpa hienoa, että tällaisia palveluja on olemassa.