Näin nopeutat uuden kielen sanaston oppimista
Kerroin aiemmassa päivityksessä mielestäni parhaan menetelmän uusien sanojen opiskelulle. Kannattaa aloittaa lukeminen siitä, mikäli päädyit tänne jotain muuta kautta. Tämä artikkeli tarjoaa pari tapaa kyseisen järjestelmän tehostamiselle ja opiskelun nopeuttamiselle.
(Opi ukrainan kieli kuukaudessa -haasteen päivä 10.)
Periaate 1: Unen ja oppimisen parempi ajoittaminen
Muisti vahvistuu nukkuessa.
Tiede on todistanut tämän jo yleisesti tunnetuksi faktaksi, mutta ilmiö on ollut helppo havaita myös projektini aikana: Mikäli tietty lista sanoja aiheuttaa ongelmia enkä meinaa muistaa kaikkia, yöunien jälkeen - ilman lainkaan lisäopiskelua - sama lista tuntuu aina helpommalta.
Oppimisen tehostamiseksi kannattaa siis tietysti panostaa hyviin ja riittävän pitkiin yöuniin. Mutta voiko tietoa käyttää hyödyksi jollain muullakin tavalla?
Tähän asti olen aloittanut opiskelemaan uutta sanalistaa päivällä ja pyrkinyt painamaan n. 25-40 sanaa muistiin iltaan mennessä. Seuraavana päivänä tarkistan muistanko vielä kaikki ja siirryn taas uuteen listaan.
Tajusin taktiikan olevan epäoptimaalinen. Saan enemmän hyötyä nukkumisesta mikäli aloitan opiskelun iltapäivällä tai illalla, nukun välissä, ja jatkan saman listan muistamista aamulla tai päivällä.
Päivän loppupuolella on aina vaikeampi oppia mitään, mutta voin vähintään “esivalmistella” seuraavan päivän sanoja käymällä niitä jo valmiiksi läpi. Nukkuessa osa näistä järjestyy muistissani jo valmiiksi tai vähintään helpommin opittaviksi, jolloin aamuun mennessä koko listan painaminen pitkäkestoiseen muistiin on selvästi helpompaa!
Ero sillä, nukkuuko sanojen oppimisen päätteeksi vai sessioiden välissä ei kuulosta suurelta, mutta omalla kohdallani tämä vähensi kiistattomasti ukrainan kielen sanaston opiskeluun tarvittavaa aikaa. Varsinkin seuraavaan vinkkiin yhdistettynä.
Tekstin lopussa kerron tarkemmin käytännön toteutuksesta, mutta ensin:
Periaate 2: Tehokkaampi tapa luoda muistipolkuja
Pikakertauksena: Uudet sanat, kuten kaikki muutkin tiedot ja taidot, tallentuvat aivoihin eräänlaisina neurologisina “polkuina”. Mitä enemmän asiaa toistaa, sitä leveämpi ja helpommin kuljettava (eli muistettava) polku.
Esimerkiksi ukrainan kielen sana “potrebuvaty” eli “tarvita” luo oman polkunsa, kun olen nähnyt tai kuullut sanan riittävän monta kertaa.
Kun yhdistän vielä sanan potrebuvaty sanaan tarvita, osaan käyttää sitä oikeassa paikassa. Teen tämän assosiaation avulla luomalla mielikuvan, jossa renessanssiaikainen kuninkaallinen huutaa taiteilijalle, että “Minä TARVITSEN sen POTRETIN!”. Siten luon neuroneilleni sillan, jonka avulla muistan, että sana “tarvita” alkaa kirjaimilla “potre”.
Usein tämä riittää koko sanan muistamiseen.
Joskus, erityisesti pitkien sanojen kohdalla, käy niin, että sillan avulla pääsee polun alkuun, mutta polku ei ole vielä riittävän leveä ja matkalla eksyy. Eli suoremmin sanottuna muistan alun - “potre” - mutta en sitä, kuinka sana päättyy.
Tarvitsisin siis uuden mielikuvan ja muistisäännön sanan loppua varten, mikä hidastaa järjestelmäni käyttöä huomattavasti. Varsinkin, koska loppuosa “buvaty” ei voi olla täysin irrallinen assosiaatio, vaan pitäisi jollakin logiikalla yhdistää ensimmäiseen mielikuvaan.
Tämäkin ehti turhauttaa ja hidastaa oppimistani, kunnes hoksasin jotain: Jos pyrin toiston kautta luomaan ensin riittävän leveän polun koko sanalle “potrebuvaty” ja vasta sitten yhdistämään sen kärsimättömän kuninkaan assosiaatiosillan avulla sanaan “tarvita”, minun ei tarvitse käyttää niin paljoa aikaa monitavuisten sanojen loppuosiin. Eli en enää eksy puolessa välissä, vaan yksi mielikuva riittää.
Veikkaan, että tämäkään oivallus ei kuulosta kovin suurelta, mutta seuraavaksi kerron miten nämä kaksi periaatetta yhdistetään käytännössä.
Uusi käytännön menetelmäni sanojen opiskeluun
Kaikki edellisessä artikkelissa mainitut taktiikat sekä kynä ja paperi -listat ovat edelleen käytössä.
Niiden lisäksi otin käyttöön uusien sanojen esivalmistelun iltaisin (periaate 1), tavalla joka luo polkuja yksittäisille sanoille (periaate 2). Käytän tehtävään sovellusta nimeltä Tobo, joka on tarkoitettu nimenomaan eri kielten sanojen opiskeluun flashcard-tekniikalla. Sovellus näyttää tältä.
Miksi juuri Tobo? Se oli lähimpänä sitä, mitä etsin. Olisin mieluummin valinnut jonkun selainpohjaisen vaihtoehdon, mutta en löytänyt sellaista, jossa olisi ollut sekä toimiva sisältö että tarkoituksiini riittävän nopea käyttöliittymä.
Tärkeimmät ominaisuudet:
Ruudulla näkyy sana.
Ääni lausuu sen ilman tarvetta painaa nappia.
Voin käyttää sekunnin tai pari sanan kääntämiseen ennen kuin katson oikean vastauksen.
Siirryn suoraan seuraavaan tietystä listasta sattumanvaraisesti valittuun sanaan.
Isona bonuksena Tobo järjestää sekalaisia sanoja pääasiassa 50 sanan kokonaisuuksiin. Koska halusin lisätä vauhtia yrittämällä oppia juuri 50 uutta sanaa päivässä, kyseessä on erinomainen tapa löytää ja valmistella seuraavan päivän sanalista.
Valitettavasti ilmaisversio tarjoaa mainoksia 1-2 minuutin välein. Peruin ajatukseni pelkkien ilmaisten työkalujen käyttämisestä ja maksoin sovelluksesta. Kolme ja puoli euroa tuntui tässä tapauksessa hyvin halvalta investoinnilta yhdelle kuukaudelle, niin paljon aikaa tämä säästää. Tobon sijasta voi toki käyttää jotain muutakin itselle sopivaa flashcard-tyylistä alustaa.
Taktiikkani näyttää siis tältä: Käyn sovelluksessa läpi seuraavan päivän 50 sanaa useamman kerran läpi nopeaan tahtiin naputellen. Painan jokaisen kohdalla “Näytä tämä uudestaan myöhemmin”, jotta sana ei siirry toiselle listalle opittujen sanojen kategoriaan.
Pidän vauhdin nopeana (1-2 sekuntia per sana), koska haluan mahdollisimman paljon toistoja eli uusien polkujen luomista lyhyessä ajassa.
Huomaa, että päätarkoituksena ei ole vielä oppia sanoja täydellisesti, joten en jää pitkäksi aikaa pohtimaan niitä sanoja, jotka saattaisin jo muistaa. Silti jotkut helpommat sanat jäävät mieleen jo tässä vaiheessa. Muutamat muut työstyvät nukkuessani ja loputkin ovat valtavan paljon helpompia oppia seuraavana aamuna, kuin ne olisivat olleet täysin tyhjältä pöydältä aloittaessa.
Lopuksi
Sanojen verrattain passiivinen esivalmistelu sekä seuraavan päivän listan kirjoittaminen on sopivan helppoa tehtävää illalla hieman väsyneenäkin, jotta aamulla ja päivällä voi käyttää parhaan keskittymisen itse vaikeimpaan osuuteen.
Opin aluksi 250 sanaa viikossa ja nyt 150 uutta sanaa vain kolmessa päivässä.
Tehokkaamman taktiikan ansiosta olen saanut paljon paremmat tulokset, vaikka olen käyttänyt vähemmän aikaa ja energiaa!
Uusi käytäntö nopeuttaa siis aiempaa järjestelmääni huomattavasti.
Samoja periaatteita voisi muuten varmasti käyttää muuhunkin kuin kielen opiskeluun ja sanavaraston kasvattamiseen. Vielä yleisemmällä tasolla ajateltuna on hyödyllistä olla laiska ja kysyä: “Voisiko tämän tehdä jotenkin helpommin?”
Siinä kysymys, josta on ollut minulle hyötyä lukemattomia kertoja.