Mitä tarkoittaa olla hyvä kuuntelija?

Haluatko olla parempi kuuntelija? Ajatteletko kenties olevasi jo sellainen? Monilla ihmisillä on hatara käsitys siitä, mitä hyvä kuunteleminen tarkoittaa ja kuinka se oikeasti määritellään.

Merkityksellisten sosiaalisten suhteiden ensimmäinen peruspilari on kommunikointi, jonka ylivoimaisesti tärkein osuus on kuunteleminen.

Lue lisää: Hyvinvoinnin ja hyvän elämän neljä peruspilaria

Yleensä “kommunikointitaitojen parantaminen” tarkoittaa kuitenkin tarinankerronnan, puheen pitämisen, esityksen kehonkielen, omien tarpeiden ja rajojen ilmaisemisen tai muun puhumiseen liittyvän taidon kehittämistä. Maailmasta tulee vain entistä äänekkäämpi, jos kaikki harjoittelevat pelkkää ilmaisutaitoa kuuntelemisen sijaan.

Kuuntelemisen alkeet ja laitteiden käyttö

Ennen kuin kerron mitä kuunteleminen oikeasti on, aloitetaan alkeista. Valitettavasti nämäkään eivät ole itsestäänselviä asioita kaikille.

Hyvä kuuntelija ei pidä puhelinta pöydällä keskustellessaan ystävän kanssa. Jokainen ilmoitusääni tai tärinä vie huomiota pois keskustelusta. Vaikka ruutu pysyisi pimeänä, sitä tulee vilkuiltua automaattisesti.

Puhelimen asettaminen pöydälle ruutu alaspäin ei sekään ole onnittelujen aihe. Laitteen näkyvä läsnäolo viestittää vain, että saatan kuunnella väliaikaisesti, mutta kännykkä voi viedä huomioni hetkenä minä hyvänsä.

Vain umpisurkea kuuntelija harrastaa “fubbausta”, eli pitää ruutua kädessään ja katsoo viestejään keskustelun aikana. Mikäli toimii säännöllisesti näin, on yksinkertaisesti aika todeta addiktion hallitsevan elämää. Ei voi olla samaan aikaan hyvä ystävä ja jättää tärkeitä ihmisiä huomiotta someviestien takia.

Kännykkä kuuluu taskuun tai laukkuun, pois näkyviltä sekä äänettömällä. Kyllä, toki joskus täytyy odottaa tärkeätä puhelua ja pitää äänet päällä. Silloinkin ottaa samalla vastaan muita jonninjoutavia ilmoitusääniä, eikä voi olettaa olevansa täysin läsnä ja hyvä kuuntelija toiselle ihmiselle.

Nykyään kun vietän aikaa ihmisten kanssa laitan puhelimen lentotilaan, jotta ei ole mitään syytä vilkaista olenko saanut viestejä edes toisen astuessa pois huoneesta. Mykkä luuri pysyy joko taskussa, toisessa huoneessa, tai mikäli lainkaan mahdollista, jää kokonaan kotiin ulos lähtiessäni.

Keskeyttäminen

Kaikki varmasti ymmärtävät, että keskeyttäminen on äärimmäisen huonoa kuuntelua.

Keskeyttäminen ei kuitenkaan rajoitu päälle puhumiseen kesken lauseen. Jotkut tuntuvat luulevan, että jos toisen puheessa tulee pienikin tauko, on hyväksyttävää kaapata keskustelu voidakseen puhua omista asioistaan.

Lauseiden välissä tapahtuva keskeyttäminen on silti keskeyttämistä, mikäli toinen ei ole ehtinyt kertoa ajatustaan loppuun asti. Kun kanssakeskustelija aloittaa tietystä aiheesta puhumisen, siihen on ainakin useimmiten olemassa jokin syy.

Hyvää kuuntelemista on yrittää kuulla se syy sanojen takana. Miksi toinen puhuu tästä? Mitä hän tarkoittaa? Mikä on keskustelun konteksti?

Huonoa kuuntelua on käyttää kaikki mahdolliset tauot ja tilaisuudet kertoakseen, mitä ajatuksia aihe herättää kuuntelijan omasta elämästä ja kokemuksista.

Tietysti joskus auttaa ilmaista samaistumista toisen kokemukseen tai tunteisiin, mutta lähtökohtaisesti sille on hyvä olla erityinen tarkoitus, kuten yhteyden tai turvallisuudentunteen luominen. Muussa tapauksessa on todennäköisempää, että kyseessä on itsekeskeistä keskustelun kaappaamista ja toisen ajatuksen keskeyttämistä.

Tässä kohtaa jonkun reaktio saattaa kuulua, että “yleensä voi kyllä heti arvata, mikä se kaverin pointti on”, puolustuksena keskeytykselle.

Se on mahdollista. Mutta samalla tavoin ajattelee myös eräs ihminen, jonka puheluihin jaksan vastata enää harvoin, koska niitä arvailuja tapahtuu jatkuvasti ja ne ovat usein suorastaan tuskallisen vääriä.

Tapa on myös epäkohtelias, vaikka arvaisikin oikein mitä toinen on sanomassa.

Kannattaa tosin muistaa, että keskusteluun kuuluu myös tauot ja vuorovaikutteisuus. Mikäli näitä ei huomioi, saattaa itse lisätä keskeytetyksi tulemisen todennäköisyyttä.

Esimerkiksi tunnen ihmisen, jolla on innostuksissaan tapana puhua pitkiä monologeja aiheesta kuin aiheesta. Niiden päätteeksi hän ei kuitenkaan jätä lainkaan tyhjää hetkeä kanssakeskustelijoiden ajatusten kuulemiseksi, vaan hyppää tyypillisesti suoraan uuteen aiheeseen. Vaikka hän ei tarkoita sitä, tapa viestii ettei muiden mielipiteillä ole väliä.

Tällöin kuuntelija toimii joko pelkkänä vastaanottimena tai joutuu keskeyttämään saadakseen edes jotain sanottua väliin. Molemmat vaihtoehdot heikentävät keskustelun mielekkyyttä.

Mitä on hyvä kuunteleminen?

Hyvän kuuntelemisen määritelmä on se, että toinen ihminen kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi.

Oleellinen huomio on siis se, että kyseessä on sen toisen ihmisen kokemus. Oma mielipide omista kuuntelutaidoista on jokseenkin merkityksetön.

Erityisen koomista on ottaa puheeksi kuunteleminen yleisenä aiheena ja tulla keskeytetyksi, koska toinen haluaa kertoa olevansa niin hyvä kuuntelija.

Ylläoleva määritelmä siis tarkoittaa, että itseään ei voi taputella selkään hyvästä kuuntelemisesta edes siksi, että osaa olla hiljaa ja keskeyttämättä toisen puheenvuoron aikana. On yritettävä myös ymmärtää.

Tämä tarkoittaa itse sisällön lisäksi puheen energian, äänensävyjen, kehonkielen, taukojen sekä joskus sanomatta jääneiden asioiden huomiointia ja kokonaisuuden muodostamista.

Hyvä kuunteleminen ei siis ole helppoa. Miettimällä pääasiassa omia seuraavia vuorosanojaan siitä tulee täysin mahdotonta.

Voiko kuuntelutaitoja harjoittaa?

Entä onko mahdollista oppia hyväksi kuuntelijaksi? Kyllä, uskon että kuka tahansa voi saada itsestään paljon paremman kuuntelijan harjoituksen avulla.

Parhaat tuntemani kuuntelijat ovat nimittäin lähes kaikki eräästä keskusteluryhmästä, jossa minulla oli tapana käydä. Ryhmän periaatteisiin kuului, että yksi ihminen puhuu kerrallaan oman asiansa alusta loppuun saakka. Vasta sen jälkeen oli seuraavan vuoro. Kukaan ei keskeyttänyt koskaan.

Tällainen kokemus on nykymaailmassa niin harvinainen ja siten vaikuttava, että se jättää jälkensä.

Kun kyseisten ihmisten kanssa puhuu ryhmän ulkopuolella, sama läsnäolo, kuunteleminen ja ymmärrys huokuu monista heistä edelleen, myös tavallisen elämän kontekstissa. Taito poikkeaa niin valtavasti normaalista, että sen on täytynyt olla pitkälti kyseisestä ryhmästä opittua.

On siis täysin mahdollista kehittyä paremmaksi kuuntelijaksi. Se tapahtuu harjoittelemalla kuuntelemista ja luomalla kuuntelemista arvostavaa kulttuuria käytännön kautta. Kenties yhtä tärkeä osuus on kokea itse, miltä kuulluksi tuleminen oikeasti tuntuu, jotta samaa kokemusta haluaa tarjota myös muille.

Toistan alussa sanomani: Jos haluaa luoda merkityksellisiä sosiaalisia suhteita, ensimmäinen oleellinen taito on kommunikointi. Kommunikoinnin ylivoimaisesti tärkein osuus on kuunteleminen.

Aivan kuten katoavan keskittymiskyvyn kanssa, mitä harvinaisemmaksi kuunteleminen tulee, sitä hyödyllisemmäksi ja tärkeämmäksi taito nousee.

Koska ilman keskittymiskykyä ei voi olla hyvä kuuntelija, molempia kannattaa kehittää yhtäaikaa.

Lue lisää: Keskittymiskyky on harvinaistuva supervoima

Lähteitä ja lisäluettavaa:

Kate Murphy: You’re Not Listening (booky.fi)
Kate Murphy: Et taida kuunnella (wsoy.fi)