Keskittymiskyky on harvinaistuva supervoima

Viime kuussa kirjoitin useamman päivityksen sosiaalisesta mediasta ja sen aiheuttamista ongelmista. Lopetettuani somen käytön on ollut helpompi nähdä kuinka vahingollisia nämä palvelut ovat olleet omassakin elämässäni, vaikka vietin niissä luultavasti keskimääräistä vähemmän aikaa. Yksi suurimmista haitoista on selvästi heikentynyt keskittymiskyky.

Keskittymiskyky on melkein kuin lievä supervoima. Sitä tarvitaan elämän kaikilla osa-alueilla. Mitä tehokkaammin pystyy tarkentamaan ja säilyttämään oman huomion sillä hetkellä tapahtuvaan tehtävään, sitä helpommin ja nopeammin siitä tehtävästä voi suoriutua.

Jotkut luulevat ihmisellä olevan kyky keskittyä moneen asiaan yhtäaikaa, mutta tiede on todistanut tämän harhaksi - aivot vain poukkoilevat kahden tai useamman asian välillä. Samalla työteho tai oppimiskyky heikkenee.

Oli kyseessä sitten työnteko, luova tekeminen, oppiminen, huvin vuoksi lukeminen, läsnäolo keskustelussa, omia tavoitteita kohti kulkeminen tai mikä tahansa, tehtävä vaikeutuu huomattavasti jos ei kykene kunnolla keskittymään.

Teknologian aiheuttama keskittymishäiriö

Kyseisessä taidossa on luontaisiakin eroja ihmisten välillä, mutta jatkuva informaatiotulva ja piipittävät laitteet ovat turmiollisia myös niille, joiden keskittymiskyky oli alun perin hyvä.

Minä luin teini-iässä usein kirjan päivässä. Nautin lukemisesta ja se tuntui vaivattomalta. Teknologian maailmaan eksyttyäni harrastus kuitenkin jäi pikkuhiljaa vähemmälle, kunnes pahimmillaan en välttämättä lukenut kuin kirjan tai pari vuodessa. Kun yritin avata kirjan, ajatukset harhailivat heti puhelinta tai tietokonetta kohti.

Sittemmin olen onnistunut palauttamaan lukemisen taitoa ja iloa. Tänä vuonna olen lukenut noin 40 kirjaa. Edelleen onnistun siinä ainoastaan asettamalla laitteet lentotilaan sekä pois näkyviltä ja käden ulottuvilta.

Blogipäivityksen kirjoittaminen, artikkelin lukeminen ja kaikki muu tietokoneella tapahtuva onnistuu siedettävällä tasolla vain ilman nettiyhteyttä. Jos netti on päällä, sormet hamuavat jatkuvasti uuteen välilehteen eikä keskittymisestä tule mitään.

Minun täytyy käyttää apuna ADHD-ihmisille tarkoitettuja strategioita, koska laitteiden käyttö on tehnyt niin paljon vahinkoa luontaiselle keskittymiskyvylleni.

En ole ainoa, joka kamppailee saman ongelman kanssa. Keskittymiskyvyn romahtaminen vaikuttaa olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Tilanne olisi jo muutenkin hälyttävä, mutta varsinkin juuri nyt kun ihmiskunnalla on suuria haasteita edessä. Kuinka voimme nousta taistelemaan yhteiskunnallisia ongelmia vastaan, jos kaikki ovat koukussa laitteisiin ja digimaailmaan emmekä kykene enää keskittymään?

Mitä seuraavaksi?

Haluan palauttaa keskittymiseni entiselleen. Tai oikeammin, tyylilleni uskollisena, mieluiten paremmaksi kuin ennen.

Tätä supervoimaa kannattaa kehittää. Itse asiassa kyseessä on niin perustavaa laatua oleva taito, että olisin voinut ottaa aiheen käsittelyyn jo huomattavasti aiemmassa vaiheessa Parempi Minä -projektia.

Kyky suunnata tarkkaavaisuus yhteen asiaan kerrallaan parantaisi elämänlaatuani huomattavasti. Haluan päättää mihin huomioni kohdistuu ja tehdä työni nopeammin ja tehokkaammin, jotta aikaa jää myös muulle. Haluan olla paremmin läsnä läheisille ihmisille.

Tiedän kokemuksesta tämän olevan mahdollista. Ainakin jo vuonna 2010 minulla oli tapana tietokoneelle istuessa avata viisi välilehteä yhtäaikaa ja poukkoilla jatkuvassa informaatiotulvassa. Sitten muutin meditaatioluostariin Etelä-Aasiassa puoleksi vuodeksi.

Kun palasin pitkältä retriitiltäni kotiin ja tietokoneen ääreen, tein vain yhtä asiaa kerrallaan. Odotin rauhassa, että sivu latautuu (siihen aikaan siinä kesti kauemmin) enkä hapuillut jokaisen sekuntia pidemmän odotuksen aikana uutta häiriötekijää ja dopamiinilähdettä. Osasin keskittyä!

Valitettavasti en silloin tajunnut, kuinka tärkeästä taidosta oli kyse. Lipsuin vähitellen takaisin vanhoihin tapoihini. Mutta hetken aikaa sain takaisin sen, minkä olin menettänyt.

Kuusi kuukautta munkin elämää ei toki ole kovin käytännöllinen ratkaisu. Olen kuitenkin varma, että keskittyminen paranee vähemmälläkin. Tarkemmat työkalut ovat vielä tutkimisen ja kokeilun alla sekä pari aiheeseen liittyvää kirjaa lukulistalla. (Mikäli olet jo käynyt samaa prosessia ja todennut jotkut menetelmät joko toimiviksi tai hyödyttömiksi, kerro ihmeessä kommenteissa tai sähköpostilla.)

Mutta keskittymiskyky on epäilemättä aihe, johon lähes kaikkien kannattaisi panostaa enemmän.