Puhelimeni paras ominaisuus on lentotila

Kännykkäaddiktiosta on tullut muutamassa vuodessa yksi maailman yleisimmistä riippuvuuksista. Katsomme puhelinta keskimäärin satoja kertoja päivässä. Pahimmillaan kurkotamme ruutua kohti ensimmäiseksi aamulla ja skrollaamme yöllä sängyssä tunteja järkevän nukkumaanmenoajan jälkeen.

Käyttämiemme puhelinten, sovellusten ja sivustojen takana on lukuisia miljardiluokan yrityksiä, joista jokainen panostaa valtavasti resursseja tehdäkseen tuotteistaan niin koukuttavia kuin mahdollista. Me taas maksamme tästä anteliaasti rahallamme, huomiollamme ja yksityisyydellämme.

Annamme samalla ilmaiseksi pois keskittymiskykymme.

Kun aivot ovat tottuneet jatkuvaan dopamiinien tulvaan, niiden luontainen kyky rauhoittua yhteen tehtävään kerrallaan turtuu olemattomaksi. Järjestelmä hakee tällöin loputonta virikkeiden aiheuttamaa välittäjäaineiden virtaa. Edes muutaman sekunnin tylsistyminen ei ole hyväksyttävää, vaan käsi kurottaa kohti puhelinta samalla hetkellä kun ystävä kahvilassa nousee pöydästä hakeakseen tiskiltä lisää hunajaa.

Jotkut maailman rikkaimmista yhtiöistä ovat vuosikausia manipuloineet meitä kohti epätervettä suhdetta laitteisiimme, kaikkia mahdollisia psykologian ja neurobiologian tietämiä keinoja käyttäen.

Ei siis ole ihme, että kärsimme riippuvuuksista.

Vielä muutama vuosi sitten aamulla herätessäni katsoin ensimmäiseksi puhelimestani paljonko kello on. Sitten tarkistin viestit ja sähköpostit, koska aivoni halusivat dopamiinisyöksyjä uusien viestien näkemisestä. En ollut välttämättä saanut vielä edes molempia silmiäni auki ja olin jo vapauteni luovuttanut puhelimen orja.

Jossakin vaiheessa kömmin vessaan ja takaisin sänkyyn lukemaan Reddittiä ja uutisia maailman menosta. Tässä kesti harvemmin alle tunnin, joskus jopa kaksi tai kolme tuntia ennen kuin onnistuin vääntämään itseni aamupalalle. Ruokaa laittaessa kuuntelin podcasteja ja syödessä katsoin videoita. Nukkumaan mennessä otin läppärin tai kännykän vielä sänkyyn.

Olin koukussa. Enkä saanut useimpina päivinä mitään hyödyllistä aikaiseksi.

Lentotila pelasti elämäni

Nykyään kännykkäni on yli puolet vuorokaudesta mykkänä ja tämä prosentti on edelleen kasvussa. Laitan sen jo illalla lentomoodiin ennen nukkumista ja teen aamurutiinit ilman puhelinta (tai hengitysharjoituksia vanhan rikkinäisen offline-kännykän sovelluksella). Mikäli päivän aikana on tarkoitus kirjoittaa, aloitan kirjoittamalla ja otan puhelimen käyttöön vasta kun olen saanut tuotettua yhden artikkelin tai tarpeeksi tekstiä. Kävelylle tai asioille lähtiessä jätän useimmiten luurin kotiin.

Vain ilman nettiyhteyttä ja puhelimen hälytysääniä pystyn oikeasti keskittymään ja tuottamaan sisältöä. Välillä avaan työskennellessä tiedostamattani selaimen ja yritän mennä lukemaan uutisia tai keskusteluja, kunnes tajuan että yhteys ei ole päällä.

On kummallista toimia näin robottimaisesti, ja hävettävää joutua estämään itseltään asioita kuin pieneltä lapselta. Mutta ilman tätä yhteyksien katkomista jokainen automaattinen dopamiinien havittelu saattaisi kestää parin sekunnin sijasta kymmeniä minuutteja.

---

Edelleen vietän runsaasti aikaa tietokoneella ja joinakin päivinä myös puhelimella. Mutta saan asioita myös aikaiseksi.

Edelleen luen ja otan vastaan paljon informaatiota. Pyrin kuitenkin oppimaan pääasiassa oman elämäni kannalta hyödyllistä tietoa.

Edelleen kuuntelen kokatessa podcasteja ja katson syödessä usein YouTubea. Näistä pienistä iloista aion pitää kiinni jatkossakin.

Enää en kuitenkaan elä täysin ruudun orjana. Lentotilasta on tullut kännykkäni paras ominaisuus.

Lue myös: Digipaasto: Viikko ilman puhelinta ja tietokonetta - kuinka kävi?