Maailman helpoin tapa laihduttaa?
Luin faktan, joka sai minut innostumaan. Eräästä tutkimuksesta löytyi nimittäin keino parantaa kuntoa ja kehonkoostumusta, joka ei vaadi lainkaan lisäystä liikunnan määrään. Kuulostaako mahdottomalta? Sukelsin kaninkoloon selvittääkseni vastauksen. Tarinasta tuli samalla opettavainen esimerkki tutkimusten tutkimisesta ja faktojen tarkistamisesta.
Olen sisimmiltäni laiska ihminen, joten periaatteeni on löytää mahdollisimman vaivattomia tapoja parantaa elämääni. Mitä pienemmällä työmäärällä saa hyötyjä, sitä parempi. Kutsun tätä laiskuutta viisaudeksi aina kun uskottavasti onnistun.
Joskus tosin päädyn tekemään paljonkin ylimääräistä työtä taipumukseni vuoksi. Löydettyäni jo matalimman aidan kohdan saatan vähemmän viisaasti käyttää vielä hyvän aikaa kierrellen ja etsien paikkaa, jossa tuuli olisi kaatanut aidan kokonaan.
Tällä kertaa löysin niin vähän työtä vaativan tavan laihduttaa ja kohottaa kuntoa, että jopa minä hämmästyin.
Hotellisiivoojat ja liikunnan plasebovaikutus
Shawn Achorin positiivisen psykologian kirjassa Onnellisuusetu mainittiin seuraava aikanaan laajalti uutisoitu tutkimus vuodelta 2007:
84 siivoojaa seitsemässä eri hotellissa jaettiin kahteen ryhmään. Toiselle ryhmälle kerrottiin (totuudenmukaisesti), että liikunnan ei tarvitse olla rankkaa ollakseen hyödyllistä, vaan heidän työnsä lasketaan sellaiseksi. Lakanoiden vaihto, imuroiminen, kävely, portaiden nouseminen ja muu lihasten riittävän aktiivinen liikuttaminen päivän aikana riittää kaloreiden polttamiseen ja ylittää virallisen liikuntaan vaadittavan rajan.
Kontrolliryhmälle ei annettu näitä ennakkotietoja. Molempien ryhmien työmäärä sekä töiden ulkopuolisen liikunnan määrä pysyi samana tutkimuksen ajan.
Kuukauden päästä mitattiin vaikutukset. Ainoastaan siivoojat, jotka alkoivat ajatella työtään liikuntana ja siten kokivat olleensa aktiivisempia saivat hyötyjä. Heidän painonsa putosi, kehonkoostumus parani mm. vyötäröltä mitattuna sekä verenpaine laski.
Pelkkä asenteen muutos arkiliikuntaa kohtaan voi siis tuottaa tuloksia! Oletettavasti kyseessä oli plasebovaikutus, jossa kokemus liikunnan lisääntymisestä aiheutti odotuksen tuloksista ja siten myös varsinaisen muutoksen kehossa.
Käänteisesti ilmaistuna: Mikäli ei koe työtä liikuntana eikä siten odota hyötyjä, niitä ei myöskään ilmene.
Tulos on niin mullistava, että voiko se olla edes totta?
Etsintä alkaa
Yksi ainoa tutkimus hyvin harvoin riittää todistamaan mitään aukottomasti - varsinkaan näin yllättävää päätelmää. Kävin siis läpi PubMedin “Similar articles” ja “Cited by” -listojen tutkimuksia.
Muutamaa vuotta myöhemmin tuloksia yritettiin toistaa toisessa tutkimuksessa yliopistokampuksen palvelutyöntekijöillä. Sillä kertaa pelkästään verenpaine laski merkittävästi koeryhmässä. Kummallisesti myös kontrolliryhmä koki tutkimuksen kuluessa liikkuvansa enemmän lähtötilanteeseen verrattuna, vaikka heille ei kerrottu työn täyttävän liikunnan vaatimuksia. Ehkä ryhmiä ei pidetty riittävän hyvin erillään, vaan sana pääsi kiirimään - toisin kuin eri hotellien siivoojien välillä ensimmäisessä tutkimuksessa.
Samana vuonna tehtiin myös toinen yritys toistaa tutkimuksen tulokset. Teini-ikäisille koululaisille kerrottiin liikuntatuntien täyttävän aktiivisen elämäntavan kriteerit. Positiivisia tuloksia ei havaittu. Tutkimuksen asetelma oli kuitenkin jo niin erilainen alkuperäisestä, että johtopäätöksiä on vaikea vetää.
Ensinnäkin mahdollisuudet vaikuttaa teini-ikäisten asenteeseen koululiikuntaa kohtaan saattavat olla vaikeampia kuin aikuisten naisten asenteita hyötyliikuntaan töissä. Lisäksi siivoojat valittiin koehenkilöiksi siksi, että he eivät tienneet liikkuvansa. En tiedä miltä 14-vuotiaiden liikuntatunnit näyttävät Kanadassa (jossa kolmas tutkimus tehtiin), mutta veikkaan teinien laskeneen ne jo valmiiksi urheiluksi. Suurta asennemuutosta tunteihin tai sen seurauksiin ei siis olisi tullut.
Ensimmäisen tutkimuksen tuloksia ei siis onnistuttu toistamaan, mutta yritykset olivat kyseenalaisia. En vielä tiennyt mitä ajatella asiasta, joten päätin tarkistaa pidetäänkö vastuussa olleita tutkijoita (Crum ja Langer) yleisesti luotettavina.
Molemmat heistä osoittautuivat verrattain tunnetuiksi.
Alia Crum
Tohtori Crum on ilmeisen menestynyt psykologian professori Stanfordin yliopistossa. Hän on urallaan keskittynyt tutkimaan ajattelutavan vaikutusta kehoon ja tunnetaan kenties parhaiten “smoothiekokeesta”, jossa koehenkilöiden vatsa ja nälkähormonit reagoivat eri lailla pirtelöön riippuen siitä, mitä heille kerrottiin sen sisältävän.
Crum vieraili viime vuonna Andrew Hubermanin podcastissa kertomassa tästä sekä siivoojatutkimuksesta. Hän mainitsee olleensa vuonna 2007 vielä jatko-opiskelija, jolle vanhempi professori Langer tuli ehdottamaan varsin villiä ideaa siitä, kuinka urheilun vaikutus on pelkkää plaseboa.
Ellen Langer
Langer olikin sitten mielenkiintoisempi tapaus. “Positiivisen psykologian äidiksi” nimetty Harvardin professori on ollut mukana harvinaisen monessa kuuluisassa ja uraauurtavassa tutkimuksessa.
70-luvulla hän teki tutkimusta, jonka mukaan vanhainkodin asukkaiden kuolinriski putosi jopa 50%, kun heille annettiin kasvi hoidettavaksi. Vaikka tulos osoittautui tilastovirheeksi, legenda vaikutuksesta jäi osittain elämään totuutena.
Kirjassaan Counterclockwise hän kertoo 1979 tehdystä tutkimuksesta, jossa kahdeksan iäkästä miestä vietiin viideksi päiväksi “lomamatkalle” 20 vuotta taaksepäin. He siis viettivät aikaa paikassa, jossa TV-ohjelmat, sanomalehdet, musiikki ja kaikki muu ympäristö oli kuin vuodelta 1959. Jo eläkkeellä olevia miehiä kehotettiin puhumaan töistään nykyaikamuodossa. Koehenkilöt nuorentuivat viikon aikana: Muisti, kuulo, ruokahalu, ryhti, sorminäppäryys ja jopa näkö paranivat.
Ikävä kyllä tutkimusta ei koskaan edes julkaistu missään Langerin oman kirjansa ulkopuolella. Tutkijan itsensä mukaan tulokset ovat toistettu kolme kertaa, mutta kaikki kolme tapausta ovat vain kokeen tosi-tv-versioita.
Langer ja hänen työnsä tieteellinen luotettavuus on saanut kovaa kritiikkiä Science Based Medicine -sivustolla. Yksi löytämäni kommentti viittaisi epätieteellisiin metodeihin Counterclockwise-kokeessa, mutta sekin toisen käden tietona. Vanhusten nuorenemista ja kirjassa käytettyjä prosentteja kyseenalaistetaan tässä artikkelissa.
Vanhassa Harvardin uutisessa viitattiin tutkintaan siitä, oliko Langer käyttänyt samaa neulaa usean koehenkilön kanssa. Tapauksen lopputulosta ei löytynyt.
Mikä on totuus?
Kuka tahansa voisi halutessaan rakentaa ylläolevista tiedonjyvistä kuvan epäluotettavasta tutkijasta, joka vääristelee tuloksia edistääkseen omaa uraansa. Epäilyttävän monessa tutkimuksessa lopputulos on ollut varsin yllättävä.
Toisaalta saldona on pääasiassa vain yksi tutkinta vailla tuomiota, yksi nimettömän nettikommentin kuulopuheisiin perustuva syytös, sekä parin tutkijan kirjoittamat kritiikkiartikkelit. Luultavasti melko moneen alallaan kymmeniä vuosia puolijulkkiksena toimivaan olisi kohdistunut vähintään saman verran arvostelua. Langer voisi olla vain nerokas tutkija, jonka tulokset ovat yllättäviä, koska hän osaa ajatella epätavanomaisilla tavoilla.
Palataan siis siivoojatutkimukseen. Ainakin seuraavat vaihtoehdot ovat jäljellä:
Langer käytti kyseenalaisia menetelmiä todistaakseen hypoteesinsa oman edun tavoittelemiseksi, tietoisesti tai ei.
Koeryhmän siivoojat tekivät työnsä aktiivisemmin kuultuaan sen olevan liikuntaa.
Koeryhmän siivoojat liikkuivat työn ulkopuolella enemmän, mutta eivät raportoineet sitä.
Koeryhmän siivoojat tekivät tietämättään muutoksia ruokavalioonsa.
Jossakin hotellissa tapahtui clustering-ilmiö, joka vääristi tuloksia.
Tulokset ovat totta. Liikunnan vaikutukset ovat osittain plaseboa ja se mitä ajattelemme tekemisestämme myös määrittelee niiden seurauksia.
Miksi tällä kaikella ei ole merkitystä?
Tässä vaiheessa tajusin tehneeni pitkälti turhaa työtä.
En tarkoita, etteikö totuuden etsiminen olisi tärkeää. Päinvastoin, se on omien periaatteideni mukaan yksi tärkeimmistä asioista mitä voi tehdä.
Olin kuitenkin käyttänyt ties kuinka monta tuntia faktojen tarkistukseen juuri sen ainoan tutkimuksen kohdalla, jossa se ei ollut tarpeellista.
Miksikö? Otetaan huomioon hotellisiivoojien hypoteesi: Ihmiset jotka eivät pitäneet liikunnaksi laskettavaa toimintaa liikuntana eivät saaneet liikunnan hyötyjä. Kun he tiedostivat työnsä olevan liikuntaa, kunto parani. Ketään ei siis huijattu, vaan ainoa muutos mikä tarvittiin oli yksinkertainen totuuden tunnustaminen.
Eli kunhan omassa elämässään tajuaa kävelyn, rappusten kiipeämisen, kauppakassien kantamisen, siivoamisen, piha-askareiden ja kaiken muun aktiivisen toiminnan olevan hyötyliikuntaa - aivan kuten se onkin - saattaa näistä toimista saada lisähyötyjä. Parhaassa tapauksessa omaa kuntoa voi kohottaa pelkällä asenteen muutoksella.
Totuuden tiedostaminen omasta aktiivisuudestaan on järkevää joka tapauksessa, eikä niin tekemällä menetä mitään. Siksi tämän artikkelin innoittanut tutkimus ei varsinaisesti muuta mitään.
Saatoin siis tehdä turhaa työtä selatessani tutkimuspapereita, lukiessani kymmeniä vuosia vanhoja uutisartikkeleita, etsiessäni kauan sitten kuolleita linkkejä Internet Archivesta ja niin edelleen.
Alussa mainitsemani viisas laiskuus ei ehkä olekaan totta. Varsinkaan se viisaus.
Mitä tästä opimme?
Mikäli luit tänne asti, ei hätää - tarinassa on myös yleisempi opetus:
Yksittäisen tutkimuksen tulokset eivät välttämättä tarkoita, että joku asia on totta.
Kun luet uutisia, blogia tai muuta tiedonlähdettä, jossa joka ainoa kerta ilmoitetaan iloisesti ja täydellä varmuudella jokin uusi terveystieto totuutena vain yhden uuden tutkimuksen vuoksi, suhtaudu lähteeseen epäilyksellä.
Jos kirjoittaja ei ole koskaan epävarma mistään, hän ei luultavasti ole raapaissut aihetta juuri pintaa syvemmältä. Tällöin päätarkoituksena saattaa olla klikkien kerääminen tai jonkin tuotteen myyminen. Silloin ei laiteta kysymysmerkkejä otsikoihin.
Toivottavasti tämä poikkeuksellinen kurkkaus päivitysten kirjoittamisen prosessiin kertoo jotain halustani varmistaa sivustolle kirjoitettujen asioiden olevan oikeasti totta.
—
PS: Joskus teksteihin lipsahtaa virheitä ja pyrin korjaamaan niitä viimeistään jälkikäteen. Tein hiljattain korjauksen päätösväsymyksestä kertovaan artikkeliin, koska siinä esiintynyt esimerkki nälkäisistä tuomareista osoittautui huonoksi tutkimukseksi.
Lähteitä ja lisäluettavaa:
Ellen Langer (Wikipedia)
Hotel Maids Challenge the Placebo Effect (npr.org)
The Replication Crisis and Positive Psychology (wondriumdaily.com)