Lääketiede 3.0 ja funktionaalinen lääketiede

Voisiko terveydenhuolto olla enemmän kuin mitä se on nyt? Riippuen keneltä kysyy, muutosvaihe kohti kokonaisvaltaisempaa lääketiedettä on jo käynnistynyt.

Kahden edellisen päivityksen ajatukset eivät ole jättäneet rauhaan, joten jatkan aiheen käsittelyä vielä yhden kerran.

Termi “lääketiede 3.0” (medicine 3.0) on kenties tohtori Peter Attian keksimä, tai ainakin hänen yleisemmin käyttämänsä. Attian tässä kuussa ilmestyvä pitkäikäisyydestä kertova kirja Outlive: The Science and Art of Longevity saattaa tehdä termistä piakkoin suositumman.

Mutta mistä onkaan kyse? Jaottelu lääketieteen eri vaiheista menee suurin piirtein seuraavasti:

Lääketiede 1.0

Alkuperäinen “lääketiede” ennen sanan jälkimmäistä osaa eli tieteellistä metodia. Harjoittajina olivat mm. shamaanit, uskonnolliset johtajat ja muut parantajat.

Joskus hoidot saattoivat olla toimiviakin, esimerkiksi kokemusperäisten yrttien käytön tai plasebovaikutuksen ansiosta, mutta teoriat vaivojen aiheuttajista vaihtelivat hengistä ja demoneista milloin mihinkin kulttuurista riippuviin selityksiin. Ilman tieteen menetelmiä totuuden löytäminen ja syy-seuraussuhteiden todistaminen oli vaikeaa.

Lääketiede 2.0

Terveydenhoidon nykyversio, joka alkoi suurin piirtein mikrobiteorian keksimisen kautta pari sataa vuotta sitten. Henget saivat väistyä - sairauksia aiheuttavatkin mm. virukset ja bakteerit, jotka tarttuvat kosketuksen, ruoan tai ilman kautta.

Lääketiede 2.0 perustuu näyttöön ja tieteellisiin metodeihin. Se on erinomainen työkalu akuuttien ongelmien korjaamiseksi (äkilliset sairaudet, onnettomuudet, jne.) tai vähintään oireiden lievittämiseksi.

Heikkouksena on liika keskittyminen lääkkeisiin ja valitettavan usein pelkkien oireiden hoitamiseen niiden aiheuttajien sijasta. Sairauksien ennaltaehkäisy puuttuu lähes kokonaan - ainakin käytännössä - ja terveydenhuolto on valtaosin oikeasti sairaudenhoitoa.

Nopeasti kasvava kroonisten sairauksien määrä kertoo taktiikan olevan riittämätön.

Lääketiede 3.0

Lääketiede 3.0 on aluillaan oleva siirtymävaihe terveydenhuoltoon, joka ei ole reaktiivista vaan ennaltaehkäisevää. Se ei rajoitu vaivojen parantamiseen, vaan pyrkii estämään niiden syntymisen.

Ihmistä käsitellään yksilönä, ei tutkimustulosten keskiarvona. Potilasta ajatellaan kokonaisuutena, jossa kaikki osat vaikuttavat toisiinsa. Elintavat ovat oleellisessa roolissa hoitoa, joten ihmisellä itsellään on suuri osa vastuusta.

Teknologisen kehityksen mahdollistama tiedon kerääminen elimistön tilasta auttaa tehtävässä. Pelkät mittarit ja biomarkkerit eivät kuitenkaan riitä, vaan tiedon hyödyntämisen periaatteiden täytyy muuttua.

Esimerkiksi tieto verenpaineesta, hormonitasoista ja kehonkoostumuksesta voi mahdollistaa ennaltaehkäisevän terveydenhuollon jo nyt, mutta ainoastaan mikäli sitä käytetään siihen tarkoitukseen. “Olet viitearvojen laitamilla ja suunta on kohti huonompaa, mutta et vielä ylitä sairauden rajaa, joten toimenpiteitä ei tarvita” on taktiikka, jolla tuhlataan aikaisten varoitusten tarjoamat edut.

Uusista ja hienoista älysormuksista tai muista laitteista ei ole hyötyä, mikäli ne eivät aiheuta muutoksia käytöksessä.

Onko siirtyminen uuteen vääjäämätöntä?

Painotan jaottelun lääketieteen eri versioihin olevan epävirallinen. Kyseessä on vain yksi näkemys. Joku voi nähdä saman kehityksen jatkuvana muutoksen virtana ilman perustavaalaatuisia ajattelutavan muutoksia piirtämässä rajoja “ennen ja jälkeen” -aikojen väliin.

Ei ole lainkaan varmaa, että terveydenhuollosta edes tulee lopulta nykyistä kokonaisvaltaisempaa. Varsinkaan kun lääkärien ja hoitajien asenteiden, toimintatapojen ja työvälineiden muutos ei yksin riitä, vaan ihmisen itsensä on oltava edes jollakin lailla kiinnostunut omasta terveydestään.

Lääketiede 2.0 tulee olemaan käytössä niin kauan kuin on olemassa ihmisiä, jotka heräävät pitämään itsestään huolta vasta jo sairastuttuaan.

Vaihtoehtoinen strategia pitäisi kuitenkin olla olemassa niille meistä, jotka haluavat elämältä ja hyvinvoinnilta enemmän. Toistaiseksi sellaisia on tarjolla niukasti, mutta Aki Hintsan ja Peter Attian kaltaiset suunnannäyttäjät ovat tärkeässä roolissa.

Hyvinvointipysäkkien kaltainen ajattelu on myös askel oikeaan suuntaan.

Funktionaalinen lääketiede

Tällä hetkellä muutoksen kärjessä vaikuttaa olevan ns. funktionaalinen lääketiede, joka ei varsinaisesti korvaa perinteistä lääketiedettä, vaan täydentää sitä. Lisäopinnot ja sertifikaatit ovat saatavilla vain terveydenhuollon ammattilaisille.

Funktionaalisen lääketieteen periaatteet ovat juuri sellaisia, jotka terveydenhuollon täytyy ottaa laajemmin käyttöön enemmin tai myöhemmin palvellakseen ihmisten tarpeita paremmin:

• Kokonaisuuteen keskittyvää

• Ennaltaehkäisevää

• Yksilölle räätälöityä ja potilaskeskeistä (vrt. sairauskeskeistä)

• Alkuperäisiä syitä etsivää

• Elämäntapamuutoksia hyväksikäyttävää

• Tasapainoon pyrkivää

Funktionaalisen lääketieteen tavoite on hyvinvointi eikä pelkkä sairauden poissaolo.

Ala on vielä alussa ja on selvää, että termejä ja käytäntöjä tullaan määrittelemään tarkemmin sekä itse funktionaalisen lääketieteen harjoittajien että lainsäädännön toimesta.

Artikkelia ei kannata pitää yksiselitteisenä suositteluna funktionaaliselle lääketieteelle. Se on saanut osakseen myös kritiikkiä.

Ylläolevat periaatteet ovat erinomaiset, mutta ratkaiseva tekijä on lopulta aina se, mitä metodeja käytetään. Samoilla periaatteilla voi tuputtaa sekä huuhaata että toimivia ja näyttöön perustuvia hoitoja.

Vaikka funktionaalinen lääketiede pyrkii näyttöön perustuviin menetelmiin, edessä on vielä pitkä tie todistaa, että se oikeasti kykenee ennaltaehkäisemään kroonisia sairauksia.

Lopuksi

Minusta kaikki ansaitsevat energisen, vahvan sekä tasapainoisen kehon ja mielen. Ei pelkästään terveen vaan hyvinvoivan elämän. Aivan vähintään jokaiselle kuuluu edes kunnon mahdollisuus sellaisen luomiseksi.

Nykymaailma luo liikaa esteitä tälle toiveelle, joten monen asian on vielä muututtava. Voin vain toivoa terveyteen ja elintapoihin liittyvän ajattelutavan kehittyvän ajan myötä kohti tolkullisempaa ja vähemmän itsetuhoisaa järjestelmää.

Lääketiede 3.0 saattaisi olla sellainen.