Zeigarnik-efekti: Kuinka muistat tärkeitä ja unohdat turhia asioita

Zeigarnik-efektin mukaan keskeneräiset asiat jäävät pyörimään mieleen ja loppuun saatetut unohtuvat. Aloin pohtia voisinko käyttää ilmiötä jotenkin hyödyksi.

Liettualainen psykologi Bluma Zeigarnik teki noin sata vuotta sitten hänen mielenkiintonsa herättäneen havainnon ravintolassa käydessään. Tarjoilija muisti vaikean tilauksen tekemättä muistiinpanoja, mutta unohti sekä tilaukset että koko pöytäseurueen lähes heti, kun lasku oli maksettu.

Uteliaisuuden herättyä hän järjesti myöhemmin tutkimuksia, joissa koehenkilöille annettiin mm. sanallisia tehtäviä. Osan annettiin suorittaa tehtävä loppuun ja osa keskeytettiin ennen ratkaisun löytymistä.

Kun koehenkilöitä pyydettiin palauttamaan tehtäviä mieleen, he muistivat kesken jääneet noin kaksi kertaa paremmin kuin valmiiksi ratkaistut ongelmat. Ilmiö nimettiin Zeigarnik-efektiksi.

Tämä on syy sille, miksi tv-sarjat päättyvät cliffhanger-kohtiin ja jotkut tietokonepelit näyttävät montako prosenttia kentästä tai pelistä on ratkaistu.

Aivojen taipumus olla päästämättä irti keskeneräisistä asioista voi olla joko eduksi tai harmiksi. Tiettyjä taktiikoita käyttämällä voi vähentää haittoja ja lisätä hyötyjä.

To Do -listojen kirjoittaminen

Produktiivisuusguru David Allen kirjassaan Getting Things Done kertoo “avoimista luupeista”, jotka ovat Zeigarnik-efektin mukaisia keskeneräisiä tehtäviä, joista mieli ei osaa päästää irti.

Siksi Allenin järjestelmässä kaikki pienetkin asiat ja tehtävät kirjoitetaan muistiin.

Kun eteisestä palaa lamppu ja lisäät mielessäsi tehtävälistaan “vaihda lamppu”, tämä ajatus vie aivojen kapasiteettia siihen asti kun sille tekee jotain. Välillä luuppi nousee tietoiseksi ajatukseksi, välillä se on tajunnan pinnan alapuolella, mutta koko ajan se kuluttaa resursseja, kunnes tehtävä on saatettu loppuun.

Paras vaihtoehto on tietysti tehdä se saman tien pois alta, mikäli mahdollista. Kaikkia keskeneräisiä tehtäviä ei kuitenkaan voi tehdä heti, joten toinen tapa päästä luupista eroon on kirjoittaa se tehtävälistalle.

Taktiikka toimii parhaiten, jos tehtävän ajoittaa tietylle päivälle tai ajankohdalle: “Vaihda lamppu heti lounaan jälkeen”. Tarkempi suunnitelma auttaa mieltä päästämään irti. Aivojen ei tarvitse enää muistuttaa asiasta, koska oikea myöhempi ajankohta on tiedossa.

Jos auto täytyy katsastaa kesäkuussa, mieli ei ala muistuttamaan siitä viikottain jo talvella. Ainakaan normaalisti.

To Do -listasta on hyötyä - olettaen, että oikeasti myös tekee listattuja asioita eikä vain kerää niitä paperille. Mikäli sinulla on tapana jättää toimimatta suunnitelman mukaan, mieli ei voi luottaa siihen, että luupin voi sulkea. Sen täytyy jatkaa muistuttamista.

Häiritsevät ajatukset nukkumaan mennessä

Kukapa ei olisi joskus maannut illalla sängyssä ja käynyt ajatuksissaan läpi mennyttä tai tulevaa niin, että nukahtaminen häiriintyy. Tilanne syntyy ainakin osittain Zeigarnik-efektin vuoksi.

Jos jonkun ihmisen kanssa käydystä keskustelusta tai konfliktista seuraa haastavia ja toistuvia ajatuksia, ne ovat mielen tapa muistuttaa keskeneräisestä ongelmasta.

Ongelman kohdatessaan mieli haluaa joko ratkaisun tai ainakin suunnitelman. Tarkka suunnitelma saa sen uskomaan, että asia on jo ratkaistu.

Mikäli tilanteen setviminen ei ole sillä hetkellä mahdollista, kirjoittaminen auttaa tässäkin tapauksessa. Yksinkertaisimmillaan voi pärjätä yhdellä tai kahdella lauseella, joiden avulla A) validoi mahdollisen tunnetilan sekä B) määrittelee seuraavan askeleen, jonka avulla vyyhtiä voi lähteä purkamaan.

Esimerkiksi:

• “Tunnen ahdistusta, koska pomon kanssa oli aamulla epäselvä tilanne, jonka mieleni haluaa tulkita negatiivisesti. Huomenna otan asian puheeksi ja selvitän mitä hän tarkoitti.”

• “Koen syyllisyyttä, koska sanoin kumppanille hieman ikävästi. Pyydän anteeksi lounaalla, kun nähdään.”

Joskus luupin sulkeminen voi olla hyvin yksinkertaista. Mieli haluaa suunnitelman, joten tarjoa sille sellainen.

Innostavien ideoiden siirtäminen

Omalla kohdallani henkistä kapasiteettia kuluttaa ehkä eniten jatkuva ideoiden tulva ja mieleen nousevat kysymykset, jotka haluaisin oppia mieluiten nyt heti. Aivoilleni nämä ovat Zeigarnik-efektin mukaisia ratkaisemattomia ongelmia.

Saadakseni pelkän poukkoilun sijasta edes joskus jotain valmiiksi täytyy ideat, googlattavat kysymykset ja artikkelien aiheet kirjoittaa ylös myöhempää käsittelyä varten. Kaikille kolmelle on omat vihkonsa. (Sekä erinäisiä muistilappuja siellä täällä.)

Tieto siitä, että idea tai opiskeltava asia odottaa listalla paremmalla ajalla tapahtuvaa selvitystä ei poista aivan kaikkia keskittymistä häiritseviä ajatuksia, mutta vähentää niitä huomattavasti.

Kuinka välttyä tyhjän sivun syndroomalta

Ylläolevissa esimerkeissä pyritään toimimaan Zeigarnik-efektiä vastaan, eli saada asioita pois ajatuksista. Entä jos haluamme pitää niitä mielessä?

Ernest Hemingway jätti kirjoittamisen aina päivän päätteeksi kesken kohtaan, jossa hän tiesi jo mitä tapahtuu seuraavaksi. Näin seuraavana aamuna ei tarvinnut aloittaa tyhjältä sivulta tai uudesta kappaleesta.

Taktiikka hyödyntää Zeigarnik-efektiä - keskeneräinen lause tai teksti jää mielen prosessoitavaksi ja aktiiviseksi tehtäväksi, josta ajatukset eivät päästä irti. Tauon jälkeen jatkaminen on huomattavasti helpompaa, koska mieli ei ole täysin laskenut tehtävää alas.

Itse en kirjoita kirjoja tai pitkiä jatkuvia tarinoita, mutta käytän silti samaa periaatetta. Jos haluan huomenna kirjoittaa artikkelin, luonnostelen tänään sen rakennetta ranskalaisilla viivoilla. Tehtävä on siten aloitettu ja keskeneräinen, joten aivoni työstävät sisältöä luupin ollessa auki.

Eroon viivyttelystä

Edellinen strategia auttaa alkuun pääsemisessä myös muissa tehtävissä. Haastavampien projektien tai työvaiheiden pahin osuus on usein ensimmäinen askel, jota tulee joskus viivytettyä päiväkausia. Tai kuukausia.

Kirjoita suunnitelma, jonka ensimmäinen askel on mahdollisimman helppo ja suorita se saman tien. Tai sano itsellesi, että teet vaivaiset viisi minuuttia töitä.

Zeigarnik-efektin vuoksi mieli ei osaa päästää aloitetusta projektista irti, joten jatkaminen on paljon helpompaa.

Lopuksi

Zeigarnik-efektin ymmärtäminen ja hyödyntäminen voi helpottaa töitä ja arkiaskareita.

Kaikkea se ei kuitenkaan korjaa. Muutkin tekijät, kuten motivaation taso, vaikuttavat siihen, kuinka hyvin ihminen muistaa ratkaisemattomia ongelmia.

Vähemmän kiinnostavat keskeneräiset asiat unohtuvat helpommin. Tällöinkin kynästä ja paperista on apua, mutta muistiin kirjoittamisen päätarkoitus ei ole silloin unohtaa joku ajatus, vaan muistaa se ylipäätään joskus tulevaisuudessa. Kuten uuden eteisen lampun ostaminen seuraavalla kauppakäynnillä.

Minimimäärä viisautta on siis hyödyksi, jotta Zeikarnik-efektiä osaa käyttää oikeissa paikoissa.