Whoop 4.0 -kokemukseni ja miksi palautin rannekkeen

Kuinka keskivertoa heikommasta sykemittarista luodaan miljardibisnes? Valtavalla markkinointibudjetilla, tyhjillä lupauksilla ja monimutkaiselta vaikuttavalla ohjelmistolla. Whoop on malliesimerkki siitä, miksi kuukausilisenssejä, algoritmeja ja somevaikuttajien tuotesuositteluja kohtaan kannattaa olla skeptinen.

Näin tammikuussa mainoksen, jonka mukaan Whoop 4.0 -ranneketta saa kokeilla kuukauden ajan “ilmaiseksi”. Hurahdan hölmönä joskus maksuttomiin kokeiluihin, joten tilasin vempaimen.

(Oikeasti palautuksesta täytyy maksaa postikulut ulkomaille, joten ilmainen kuukausi maksaa lopulta enemmän kuin varsinaisen tilauksen kuukausi.)

Pari vuotta sitten kokeilin Ouran Gen3 -sormusta ja petyin pahasti laitteen toimintaan. Odotukseni olivat myös tällä kertaa matalalla. Siitä huolimatta Whoop onnistui alittamaan riman jatkuvalla sekoilullaan.

Whoop lyhyesti

• Koko: 3cm x 2cm.

• Käyttötapa: Pidetään tyypillisesti ranteessa mukana tulevan hihnan avulla, mutta muitakin vaatetusvaihtoehtoja on saatavilla.

• Hinta: 264€/vuosi tai 30€/kk (mutta silti koko vuodeksi sitoutuneena).

Mainittakoon nyt, että laite on tehty käytettäväksi 24/7 eli kestää suihkun ja saunan. Akun latauskin onnistuu langattomasti pienen lisäkelkan avulla.

En kuitenkaan aio tässä arvostelussa tuhlata aikaa yksityiskohtiin Whoopin käytöstä, koska et tule tarvitsemaan sitä tietoa tekstin luettuasi.

Mitä Whoop oikeasti tekee?

Whoop 4.0 mittaa seuraavia tietoja:

• Liike

• Pulssi

• Veren happipitoisuus

• Ihon lämpötila

Siinä kaikki. Nämä ovat ymmärtääkseni ainoat kehon toiminnasta suoraa tietoa keräävät sensorit koko laitteessa. Ihon lämpötilaa ja veren happipitoisuutta hyödynnetään sovelluksen tarjoamissa tiedoissa niin vähän, että valtaosa käyttäjistä tuskin edes huomaisi niiden poissaoloa.

Jäljelle jää siis liikesensorilla varustettu sykemittari.

Kaikki muu on koodaajien ja algoritmien tuotantoa:

• HRV eli sykevälivaihtelu yöllä (laskettu pulssista)

• Hengitystiheys yöllä (laskettu pulssista)

• Keskimääräinen leposyke yöllä (laskettu pulssista)

• Kaloreiden kulutus (algoritmin epätarkka laskennallinen arvio)

• Unen määrä ja laatu (vielä epätarkempi arvio pääasiassa liikkeen ja oletettavasti pulssin perusteella)

Aloitetaan siis sensoreista, joihin kaikki muu tieto nojaa.

Epäluotettava sykemittari

Kun olen täysin paikallani, Whoop mittaa sydämen lyöntitiheyden lähelle oikeaa, mutta ei silloinkaan virheettömästi.

Jos todellinen pulssini on 65, Whoop seilaa välillä 61-68 ja jättää selvästi joitakin sydämenlyöntejä huomaamatta.

Heti kun siirryn vähänkään liikkumaan, sykemittari näyttää mitä sattuu. Tyypillisesti aivan liikaa. Oikean pulssin ollessa 70, Whoop saattaa näyttää 80 tai jopa 90.

(Testeissä oikean käden etusormessa oli tarkka ja luotettava pulssioksimetri ja liikutin vain vasenta kättä, jossa pidin Whoop-ranneketta.)

Tulos näyttää vielä enemmän pieleen mikäli ranneke on liian löysällä. Liikkeen aiheuttamaa vääristymää voi vähentää siirtämällä laite ranteesta ylemmäs käsivarteen erillisen hauishihnan ($54) avulla, mutta tarkkuus on silloinkin vielä liian kaukana oikean sykemittarin lukemista.

Toisin sanoen sovelluksen tarjoamat syketiedot hereilläoloajalta ovat siis pitkälti hyödyttömiä.

Uninen liikesensori

Jos sykemittauksen epätarkkuus ei vielä riittänyt, niin liikesensori vaikuttaa vielä huonommalta.

Urheilijat ovat kenties Whoopin tärkein kohderyhmä. Periaatteessa laitteen pitäisi pystyä havaitsemaan treenit automaattisesti, pitää kirjaa eri sykealueilla vietetyistä minuuteista, laskea arviot kulutetuista kaloreista ja niin edelleen.

Kaikki tämä jäi kaukaiseksi haaveeksi.

Jopa kaikkein yksinkertaisimmat liikuntamuodot liikesensorin kannalta, kuten kävelylenkit tallentuvat vain osittain.

Hyppynarusessiota sovellus ei tunnistanut liikunnaksi. En näin ensihätään keksi mitään liikettä, mikä saattaisi olla ranteessa sijaitsevalle liikesensorille helpompi nakki tunnistaa kuin hyppynarun pyörittäminen ja ylösalas hyppiminen 150 kertaa minuutissa.

Whoop ei reagoinut tähän millään lailla. Ei edes sen jälkeen, kun yritin kädestä pitäen opettaa sille harrastavani kyseistä lajia lisäämällä ensimmäisen hyppynarutreenin järjestelmään.

Siten ei ole yllättävää, että hankalampia lajeja, kuten voimaharjoittelua, laite ei erota tiskaamisesta tai toimistotyöstä. Valtaosa aktiviteeteista täytyy siis lisätä manuaalisesti.

Se on jo sinänsä liikaa pyydetty näin ylihinnoitetulta tuotteelta, mutta kaiken kukkuraksi liikunnan manuaalinen lisääminen ei edes toimi sovelluksessa kunnolla.

Tein yhtenä päivänä 60 minuutin HYROX-treenin, jota varten valitsin “Start Activity” -toiminnon, jotta sovellus tajuaisi minun liikkuvan. Tunnin päätteeksi yritin tallentaa session, mutta appi ei antanut minun tehdä niin.

Syy: Whoop oli havainnut tänä aikana kokonaiset 12 minuuttia liikuntaa ja ehtinyt ylpeänä jo tallentaa kyseisen pikatreenin, eikä sovelluksessa voi olla kahta päällekkäistä urheilukertaa.

Tunnin treenistä jäi siis lopulta vain murto-osa muistiin. Melko surkea suoritus ohjelmistolta, josta pitäisi maksaa 30 euroa kuukaudessa. Tämän jälkeen en käyttänyt lelua enää kertaakaan liikuntaan.

Unenlaadun satunnaisgeneraattori

Itse toivoin saavani kokeilusta erityisesti laitteen, jonka avulla voisin mitata ja parantaa unen määrää ja laatua. Kaikki uneen liittyvä data osoittautui sovelluksessa kuitenkin puhtaaksi fiktioksi.

Heti ensimmäisestä illasta lähtien Whoop paljasti kykynsä ilmoittamalla, että nukahdin noin 1,5 tuntia ennen kuin menin edes sänkyyn.

Istuin sen ajan oikeasti sohvalla ja luin kirjaa tabletilla. Koska vasen käsi ei isommin liikkunut, laite päätteli minun käyneen läpi kaikki unisyklit syvää ja REM-unta myöten.

Unistatistiikan luotettavuus ei tästä parantunut ilmaisen kuukauden aikana. Algoritmi luokitteli tabletin käytön useaan kertaan nukkumiseksi, vaikka ensimmäisillä kerroilla vielä jaksoin opastaa oikeita nukkumisaikojani.

Huvittavasti taas kun torkuin pari kertaa ihan oikeat päikkärit, ei Whoop ilmaissut pihaustakaan mistään nukkumiseen liittyvästä.

Niinä iltoina kun sänkyynmenoaika oli sentään tuurilla oikein, lähes poikkeuksetta laite arvasi minun nukahtaneen noin kymmenessä minuutissa. Oikeasti nukahdan niin nopeasti ehkä kerran tai pari vuodessa.

Aivan kuten Ouran kanssa tapahtui, vaikka kuuntelin taustaäänenä unta odottaessa pari tunnin podcast-jaksoa, Whoop luuli minun olleen koko ajan täydessä unessa.

Tikkoja tauluun heittävä sokea kana saisi luotettavammat lukemat unen määrästäni.

Kuumeessa lenkille ja muita Whoopin viisauksia

Kaiken ylläolevan takia ehdin välillä jo luovuttaa Whoopin suhteen ja hylkäsin sen kahvipöydälle joksikin aikaa.

Kunnes hoivasin kipeänä ollutta läheistä muutaman päivän ja sain altistuksen flunssalle.

Ajoitus oli hyvä, koska ihon lämpötilamittari ja erinäiset palautumisen mittarit tulevat oikeasti käteviksi tiedoiksi. Varoittaisiko ranneke minua kipeäksi tulemisesta ennen kuin itse huomaan mitään?

Ei varoittanut.

Tunsin itse yhtenä iltana tuttua kutinaa kurkussa, mikä tietää immuunijärjestelmäni olevan häviöllä taistelussa tunkeilijaa vastaan. Vasta seuraavana aamuna - jo ensimmäisiä kurkkupastilleja syödessäni - algoritmi mainitsi, että nyt olivat muuten sykevälivaihtelu ja hengitystiheys hieman tavallista heikommat.

Whoop ei siis ollut varsinaisesti väärässä (vielä), mutta ei myöskään millään lailla hyödyksi.

Sen jälkeen laite ilmeisesti liittoutui flunssaviruksen kanssa minua vastaan, sen sijaan että olisi auttanut lepäämään.

Seuraavan yön nukuin erittäin heikosti, koska en räkäisenä ja tukkoisena pystynyt kunnolla hengittämään. Whoop kehaisi aamulla, että hienosti palauduttu! “Peak recovery.” Oikein mainio päivä liikunnalle. Kiitos, mutta ehkä flunssaisena ei kuitenkaan ole paras aika lähteä lenkille.

Muutamaa päivää myöhemmin kun kuume laski ja nenä aukesi taas tarpeeksi, että ilma kulki paremmin, mitä sanoo Whoop? Huolestui heikosta palautumisestani, vaikka sain pitkästä aikaa vihdoin kunnolla unta.

Taas parin päivän päästä nukuin kaiken sairastelun jälkimainingeissa itselleni harvinaisen huonot yöunet. Olin jo herätessä väsynyt ja äkäinen.

Whoop oli tietysti jälleen kanssani eri mieltä, hehkuttaen sykevälivaihteluni olleen yöllä 39% parempi kuin keskimäärin (ja samalla koko kuukauden paras HRV-lukema).

“Peak recovery! Kehosi on tasapainossa ja täysin palautunut.”

Lopetin kokeiluni siihen.

Arvosana

Annan Whoopille yhteensä 0 tähteä.

Sen lisäksi, että laitteen keräämä informaatio oli aivan parhaimmillaankin vain hieman sinne päin ja siten täydellisen käyttökelvotonta, sen antamien neuvojen noudattaminen olisi ollut suorastaan vahingollista terveydelleni.

Äänestän tätä vuoden turhakkeeksi. Whoop on uutenakin lähinnä ongelmajätettä.

Remmi on periaatteessa satoja euroja vuodessa maksava ystävyysranneke.

Hyvää: Mainio lahjaidea ihmiselle, josta et pidä.