Merkityksellinen elämä ja matkustushalu

Minulta on kadonnut matkustamishalu. Olen pitänyt tätä kummallisena, koska ainakin pari vuosikymmentä osa identiteetistäni oli jonkin sortin seikkailija ja maailmanmatkaaja.

Huomaa sana “kadonnut”. Näin olen kuvaillut asiaa. Olen ajatellut jotakin lähes puuttuvan itsestäni, koska motivaatio reissaamiselle on niin vähäinen ettei yleensä tee mieli lähteä mihinkään.

Olen selittänyt tilannetta itselleni ja muille niillä kliseillä, kuinka olen nykyään mukavuudenhaluisempi, vanhenemassa ja niin edelleen.

Kunnes pysähdyin oikeasti ajattelemaan asiaa.

Kyse ei ole siitä, että olisin kadottanut jotain. Pikemminkin päinvastoin - matkustushalu on vähentynyt, koska elämästäni puuttuu vähemmän asioita.

Merkityksellisen elämän mittatikku

“Mitä tekisit elämälläsi, mikäli rahalla ei olisi väliä?”

Mikäli vastaus on “en ainakaan tätä mitä teen nyt”, ihminen luonnollisesti odottaa viikonlopun tuloa, loman alkua, pois muuttamista jonnekin muualle - mitä tahansa muutosta tai vaihtelua.

Ei ole ihme että esimerkiksi halu matkustaa sekä kokea jotain uutta ja erilaista nousee vastustamattomaksi, jos ei koe elämäänsä jo merkitykselliseksi.

Miten vastaisin ylläolevaan kysymykseen nykyään?

Ainakin opiskelisin itseäni kiinnostavia asioita, erityisesti terveyteen ja hyvinvointiin liittyen, jakaisin tietoa muille kiinnostuneille, sekä liikkuisin paljon. Välillä tekisin huvin vuoksi erinäisiä haasteita ja kokeiluja, joista olisi potentiaalia oppia tai saavuttaa jotain hyödyllistä, sekä paljon erinäisiä luovia projekteja sille päälle sattuessa.

Kuulostaako tutulta? Tätähän minä teen jo nyt.

Ilman tarvetta tienata rahaa olisi myös enemmän aikaa viettää tärkeiden ihmisten seurassa, sekä lisäisin epäilemättä pari kalliimpaa projektia To Do -listalle. Mutta pääasiassa vietän jo itselleni merkityksellistä elämää.

Eli totta kai matkustusintoni on vähentynyt, koska en koe enää tarvetta “jollekin muulle”. Elän suurelta osin jo sitä elämää, mistä haaveilen.

Merkityksellisyyden määritelmä

Reissaaminen voi toki jollekin olla itsessään merkityksellistä. Minulle se on tarkoittanut vapauden tunnetta, maailman kokemista, itseluottamuksen kasvua, kauniita kohtaamisia, joskus jännittäviäkin seikkailuja.

Matkustaminen on kiehtovaa, kutkuttavaa, avartavaa ja aisteja hivelevää. Olen nauttinut siitä paljon, ja matkani ovat olleet minulle tietyllä tapaa tärkeitä. Mutta ovatko ne olleet merkityksellisiä? En käyttäisi sitä sanaa.

Minulle merkityksellisyys tarkoittaa jotain itseäni suurempaa. Muiden ihmisten elämää tai maailmaa jollain tavalla parantavaa. Matkustamista en ole koskaan kokenut sellaiseksi, vaan itseäni varten tehdyksi.

Eikä asiaa auta edes se, että suuri osa reissuistani on ollut lähinnä hiilipäästöjä ja kulutusta vähentävään tapaan tehtyjä polkupyöräretkiä.

Myös Parempi Minä -sivuston aiheiden opiskelu ja harjoittaminen tulee merkitykselliseksi vain kirjoittamisen ja jakamisen kautta. Tekisin sitä toki myös ilman blogia itseni vuoksi, mutta merkityksellisyys vaatii jotain minua laajempaa.

Lopuksi

Olen siis varsin tyytyväinen arkeeni tällä hetkellä.

En enää ilmaise kadottaneeni matkustamishalun, vaan rakentaneeni sen elämän - tai ainakin ison osan siitä elämästä - jota olen halunnutkin elää.

Allaoleva lainaus kiteyttää ajatuksen hienosti.

“Instead of wondering when your next vacation is, maybe you should set up a life you don’t need to escape from.”
— Seth Godin