Joskus on parempi olla maksimalisti kuin minimalisti
Minä olen minimalisti. Koko omaisuuteni mahtuu yhteen henkilöautoon, joten muuttokuorman pakkaaminen ja kaikkien pahvilaatikoiden purkaminen paikoilleen uudessa kodissa tapahtuvat parhaimmillaan yhdessä päivässä. Joissakin asioissa on silti parempi olla maksimalisti.
Omistin ennen vain yhden kynän. Sisäinen minimalistini myhäili tyytyväisenä.
Kaikki muut osat minusta kuitenkin kyllästyivät aina etsimään tätä yhtä kynää, joten ostin kolme samanlaista kynää ja asettelin ne yöpöydälle, sohvapöydälle ja keittiön pöydälle, eli kaikkiin paikkoihin, joissa yleensä kynää tarvitsen.
Tämäkään ei auttanut. Kynillä on kummallinen kyky vaeltaa eri paikkoihin sillä seurauksella, että kaikki kolme ovat aina juuri siellä kauimmaisella pöydällä. Lisäksi kaikista kolmesta alkoi loppua muste samalla viikolla, joten yhtäkkiä minulla oli nolla toimivaa muistiinpanovälinettä.
Suivaannuin ja ostin 12 samanlaista kynää sekä ripottelin niitä pitkin asuntoani - kaikki tärkeimmät ideointialueet saivat vähintään kolme.
Nyt minun ei tarvitse enää (lähes) koskaan etsiä kynää.
Jopa sisäinen minimalistini on tyytyväinen, koska minähän onnistuin minimoimaan kynien etsimiseen käytetyn ajan ja turhautumisen.
Entä missä muissa asioissa olisi parempi olla maksimalisti?
Mitä jos ostaisi vuoden varaston kerralla?
Välillä tuntuu, että erinäisten varastojen täyttäminen on lähes päivittäistä työtä.
“Hammastahna alkaa olla lopussa, muista lisätä se kauppalistalle.”
“Piilolinssejä on enää pariksi viikoksi, kannattaa tehdä uusi tilaus pian.”
“Ei hitto, unohdin taas ostaa sitä palasaippuaa! Nyt täytyy käyttää taidokkaan strategisesti tätä olemattoman pientä saippuan jämää, josta saa hierottua ehkä viisi kuplaa ennen kuin se liukenee näkymättömiin.”
Välillä melkein tuntuu, että elän jatkuvassa lievän stressin tilassa, koska koko ajan on muistettava ostaa jotain mikä on ihan kohta loppumassa.
Tässä ei ole mitään järkeä. Tulen takuuvarmasti tarvitsemaan tiskiainetta, hammaslankaa ja leivinarkkeja myös jatkossa, joten miksi en vain ostaisi kaikkea kerralla vaikka vuoden varastoksi?
Näin minimoin sen jatkuvan muistamisen ja varastojen täyttämisen tarpeen.
Taktiikka vaatii tietysti jonkin verran varastotilaa. Esimerkiksi vuoden vessapaperit olisi jo liian haastavaa säilöä jonnekin omassa asunnossani. Mutta hammaslangat, piilolinssit, tiskiaineet* ja monet muut pienemmät asiat mahtuvat ahtaampaankin kotiin.
Kun pyhittää yhden kaapin vastaavien kulutustavaroiden säilömiseen vuoden varastona kutakin, ei koko asiaa tarvitse muistaa ja ajatella kuin kerran vuodessa!
Ainoa huono puoli tässä on, että se henkilöautolla muuttaminen voi olla jatkossa haastavampaa, mutta jos en ole aikeissa vaihtaa maisemaa lähiaikoina, en näe tässä muutakaan miinusta.
Joskus vain on parempi olla maksimalisti.